Erilainen jälki ja eriskummallinen jälki

Tiistaina olikin pitkästä aikaa agilitya yhdessä Kiian ja Nastan kanssa. Teimme alla olevan kuvan mukaista rataa muuten paitsi, että esteeltä 19 menimme vielä kerran puomin. Kiian SM-joukkuekilpailusta saadun nollan innoittamana ajattelin, josko sitä voisi vielä vähän kisailla Kiian kanssa. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen niin, että Kiia saisi aina palkan kosketusalustalta puomilta. Meidän isoimpana ongelmana on ollut kisapuomit. Kiialla nousee vire sen verran korkeaksi, etten ole oikein saanut sitä ottamaan puomin kontakteja kunnolla.

Kiian kanssa isoimmat haasteet tulivat tuolta putkelta lähdettäessä hypylle nro 14, koska tein tähän persjätön tai mäkelät vai miksi niitä nyt kutsutaan mutta unohdin koiran taakseni, jolloin Kiia saattoi hypätä hypyn 12 uudestaan. Kun olin kartalla, onnistuin ohjaamaan Kiian oikealle hypylle. Tiedättekö mitä? Kiia teki kaikki puomin kontaktit oikein! Toinen oikeasti vaikea kohta oli meille tuo hyppy 19. Valssasin hypyllä 18 ja sitten niistolla otin tuon hyppy 19:sen mutta me emme sitä vielä oikein handlaa. Piti sitten sitä hieman harjoitella lisää. 

Nastan kanssa ongelmaksi muodostuivat kepit. Nasta tahtoo tulla kesken niiltä pois, joten hinkutimme sitten keppejä. Nasta oli kyllä hyvässä vireessä, kun muistin tyttöä kehua. Jospa sitä pitäisi harkita kisoihin menemistä tämänkin kanssa...

Tiistain 21.6. rata

Ja sitten Pimpula... Tunnetusti olen vähän tällainen häslääjä ja niinpä unohdin namipurkin autoon, kun lähdin tekemään Brielle nurmelle jälkeä. Niinpä päätin laittaa ne nakit, jotka olivat taskussani, jäljelle. Koska niitä ei ollut paljon, laitoin nameja sinne tänne. Jäljen pituudeksi tuli 100 askelta ja koska jäimme Nastan kanssa hinkkaamaan keppejä, ehti jälki vanheta 20 minuuttia. Mutta Briepä teki hienon jäljen! Olin niin onnellinen kyllä siitä!

Tänään sitten olikin eriskummallinen jälki. Syynä ilmeisesti kuumuus... :( Ajattelin, että samalla kun pojat leikkivät läheisessä puistossa, voin ottaa Brien mukaan ja tehdä sille sen 15. jäljen. Mehän olemme nyt treenanneet viime ajat vain nurmella, kun pelto, jossa alkuun treenasin, on kasvanut umpeen. Kunhan kiltti setä maanomistaja leikkaa rehupeltonsa rehut alas, niin pääsemme takaisin pellolle. Brie joutui odottamaan jäljen vanhenemista autossa niin, että auton nokka osoitti aurinkoon ja takaluukku oli kokonaan auki. Minullahan on koirat häkissä auton takaosassa. Tuuletus siis pelasi mutta olihan ulkona melko kuuma. Tein 160 askeleen jäljen muutamilla palkoilla. Annoin jäljen vanheta 20 minuuttia siitä, kun olin lopettanut sen tekemisen. Brie vallan vinkui lähtiessä taas jäljelle (kuva 1) ja veti hirmuisella imulla paalulle. Sen sijaan alku oli taas vähän haparoiva, vaikka olin jättänyt nimenomaan alkuun enemmän nameja. Sitten Brie alkoi hyvällä imulla jäljestää mutta noin 10 askelta ennen loppupalkkaa, Brie ensin oksensi vaahtoa ja syömiään nakinpaloja ja sitten alkoi aivan hulluna syödä ruohoa. Sillä oli selkeästi todella huono olo. :( Testasin söisikö loppupalkan mutta nakkien sijaan Brie valitsi ruohon. Jonkin aikaa popsittuaan ruohoa tuli toinen ja sitten vähän myöhemmin kolmas oksennus. Yritin siinä välissä juottaa Brielle vettä järvestä mutta Brieta kiinnosti vain ruoho. Annoin sitten syödä sitä ruohoa, koska selkeästi Brie yritti oksettaa itsensä. Harjasin siinä sivussa seuraillessani Brien vointia mummokoiralta kaikki pohjavillat, mistä "palkkana" Kiia pääsi uimaan. Nyt sitten Brie innostui ja sinkosi itsekin veteen. Vähän aikaan polskittuaan Brie oli taas ihan normaali, eikä kotonakaan näkynyt mitään oireita huonovointisuudesta. Varmaan tämä huono olo johtui ihan vain helteestä ja sitten siitä, että Brie kyllä tykkää jäljestää.

Menossa paalulle 

Brie jäljellä

Kaikki kuvat on ottanut keskipoikamme Tuomas. Mukaan mahtui useampi kuva nurmesta, taivaasta ja puolikkaista koirista mutta onneksi sentään saimme muutaman ihan kivan otoksen tytöstä, vaikkakin jälkemme päättyi vähän kurjasti. Jatkossa ei pidä yliarvioida pennelin lämmön sietokykyä, vaikka jälki itsessään ei ole fyysisesti kovinkaan rasittava, niin voi se silti olla jossain määrin kiihdyttävä.

35 askelta 10 minuuttia

On taas jäänyt vähiin niin treenaaminen kuin blogin päivittäminen. Olen kyllä siis tehnyt puskatokoa omassa pihassa Sirun ja Brien kanssa sekä tiistaisin aksaa Nastan ja/tai Kiian kanssa. Kerran olemme käyneet Pieksämäellä. Olen siis keskittynyt treenaamaan alokasluokan liikkeitä sijoitusnarttuni Sirun kanssa, joka alkaa olla pian valmis alokasluokkaan. Myös Brien kanssa olemme edistyneet kapulanpidossa. Olemme tehneet lyhyitä muutaman askeleen seuraamisia, paikallaanistumisia eli odottamista, kontaktitreenejä, maahanmenoja ja kaikkea sellaista pientä väkerrystä. Peltojälki oli tässä vähän tauolla, kun on ollut yhtä sun toista mutta tänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja tein lyhyen, 35 askeleen jäljen kunnantalon nurmikolle iltalenkin jälkeen. Paalun unohdin kotiin, joten paaluna sai kelvata ruuvimeisseli. (Jaana, jos luet tätä, niin kyllä, kuvassa oleva ruuvimeisseli on teidän omaisuutta. Yritän muistaa palauttaa sen teille.) Brie selviytyi tästä jäljestä todella hienosti. Malttia sekä intoa oli molempia sopivassa mittasuhteessa. Nyt pitäisi topakoitua tämän asian suhteen. Tavoitteena saada vähintään 100 jälkeä tälle kaudelle ennen lumentuloa. Tavoitteena tämä ei ole edes mitenkään mahdoton...

Tauon jälkeinen nurmijälki

Kiia on tehnyt viime aikoina aika paljon aksaa kahden eri vieraan ohjaajan kanssa. Ensin Kiian kanssa treenaili Iita. Kävivätpä he Tampereella kisoissakin. Nyt Kiian kanssa treenailee Tiia, sillä Kiia on lähdössä ÄsÄmmiin Lahteen tässä kuussa joukkuekisaan. Meillä on nyt lauantaina Kiian kanssa kaksi rallytokorataa kisattavana. Pitäisi ehtiä vähän treenailemaan sitäkin mutta taitaapi jäädä treenit nyt melko vähiin... Huomenna jo ehtisi Tiian ja Kiian aksatreenien lomassa pari piruettia kentällä tekemään. :)

Nastan kanssa sen sijaan tiistainen aksatreeni tuntui kyllä hyvältä. Nastasta saattaa sittenkin kuoriutua erinomainen kisakaveri aksakentille, kun Nastalla alkaa olla enemmän estehakuisuutta. Briekin on päässyt tekemään pari kertaa putkea treenien lopussa. 

Sitten vielä kuulumisia sen verran, että valmistumiseni tokon ylituomariksi on nyt virallista. Menihän tähän melkein vuosi. Aloitimme viime elokuussa pääsykokeella ja koko syksy oli tiivistä opiskelua ja koulutusta. Harjoittelut aloitin joulukuussa ja lopetin maaliskuussa. Kolleegio olikin huhtikuun lopulla. Täytyy todeta, että pitkä oli tie tokon ylituomariksi (ennen koulutukseen pääsyä piti olla suoritettuna koulutusohjaajan, koetoimitsijan, liikkeenohjaajan ja ylituomari 1 -koulutus sekä tietysti riittävästi kenttäkokemusta) mutta kaiken vaivan väärti. Olen todella onnellinen siitä, että pitkäaikainen haaveni kävi toteen. Ensimmäiset viralliset kokeetkin on jo katsottuna. Erityisen kiitollinen olen "tokokotiseuralleni" Pieksämäen Palveluskoirayhdistykselle, joka otti minut harjoittelijaksi joka ikiseen kokeseensa. Kiitollinen olen myös serkulleni tenttausavusta ennen kolleegiota. Serkkuni tenttasi minua joka päivä kahden viikon ajan 1-1,5 tuntia kerrallaan puhelimitse. Ilman tätä tsemppausta en olisi varmaan pystynyt sisäistämään sääntöjä niin hyvin. Iso kiitos myös harjoitteluni vastaanottaneille tuomareille, Riikalle, Erkille, Annelle, Harrille ja Tommille! Kiitos myös taitaville kouluttajillemme, Carinalle, Pipalle ja Kaisalle! He kyllä tekivät todella ison työn kanssamme ja jaksoivat vastailla tuhansiin kysymyksiimme! Tästä tämä vasta alkaa!