Ensimmäinen lomaviikko

Niin on jo ensimmäinen lomaviikko takana ja vaikka kuinka lupasin, että treenaan ihan joka päivä edes vähän jotain, emme sitten jaksaneet/ehtineet/kehdanneet treenata kuin kolme kertaa tällä viikolla. Maanantaina ajoin taas Pieksämäelle tekemään kokeenomaisen treenin, jossa palkkasin vain liikkeiden lopussa ja silloinkin melko hillitysti. Kaikki muut liikkeet menivät hienosti paitsi ne kaukkarit. Super esitti taas omaa sarjaansa ja sitten teimme korjaussarjoja muutaman. Taisimme päästä omalle tasollemme vasta kolmannella kerralla, jolloin Eikka muuttikin vaihtojen järjestystä. Myös neljäs sarja onnistui hyvin.

Tiistai menikin joululahjaostoksilla ja keskiviikko sekä torstain ihan joulun vietossa. Kas kummaa. Tapanina kävin maneesilla tekemässä Nastan kanssa agilitya ja omien koirieni kanssa tokoa. Myös Nancy pääsi treenaamaan. Teimme seuraamista, jääviä, ruutua (oikealle), luoksetulon stoppeja sekä kaukkareita. On todella hauskaa huomata, kuinka vanha koira ei temppujaan unohda. Nämppä osaa edelleen nuo EVL-liikkeet. Ainoa haaste on seuraaminen, jossa Nämppä on alkanut pahasti edistää ja vähän piippaata. Ajattelin, että voisimme käydä jossain kokeessa ensi vuonna, jos vain terveys sen sallii. 

Kiian perjantain treeni oli haasteellinen, koska maneesilla oli samaan aikaan agilityesteitä. Tämähän tietysti nostatti heti välittömästi Kiian virettä, mikä jälkeenpäin ajateltua olikin itse asiassa todella hyvä juttu. Kun lähetin Kiian ruudun merkille, hyppäsi Kiia läheisen esteen yli ja haki yhtä zetan merkeistä. Pyysin nätisti Kiian luokseni ja lähetin uudestaan. Nyt Kiia edelleen hyppäsi esteen yli ja tällä kertaa hakeutui yhden luoksetulon pysäytysmerkin taakse ja jopa yritti lähteä tuomaan sitä minulle. Huokaus. Kutsuin Kiian luokseni ja lähetin kolmannen kerran merkille. Nyt Kiia meni hienosti merkille ja sieltä ruutuun. Tämä harjoitus ehkä kuvaa parhaiten meidän isointa ongelmaa koetilanteessa. Kun Kiia ei saa palkkaa, sen vire nousee nousemistaan ja kun vire on tarpeeksi korkea, ratkoo Kiia tilanteita varsin eriskummallisin tavoin. Uutena haasteena meille on tullut luoksetulon ensimmäisen pysäytyksen ennakointi mutta emmeköhän saa sen pian purettua. Olen nyt tehnyt niin, että kun Kiia alkaa ennakoida stoppia, kutsun uudestaan luokse ja palkkaan luoksetulosta. Olen myös sijoittanut Kiialle nyt merkin vähän kauemmaksi eli noin 15 metriin. Tahtoo nimittäin tähdätä siihen merkille, mikä sinällään ei ole ongelma mutta kun se tähtääminen tarkoittaa myös vauhdin hidastumista ennen merkkiä. Mutta jotain todella positiivista. Teimme aivan loppuun kaukkarit noin 20 metristä ja voi pojat, miten hienosti Kiia ne tekikään!

Superin tämän viikon treeneistä herätti eniten ajatuksia tämän päivän treeni, jossa laitoin maneesin parkkipaikalle kahteen eri kohtaan ruudun niin, ettei Super nähnyt tätä. Ensimmäisellä kerralla kun lähetin matalalle lieriömäiselle merkille, Super lähti etenemään vähän kaartaen eli selkeästi merkkiä etsien mutta löysi kuitenkin merkin. Lähetin Superin tästä oikealle ruutuun mutta Super lähtikin taaksepäin etsimään ohjatun noudon kapulaa tai jotain... eli selkeästi ei ymmärtänyt hakea ruutua. Aloitin alusta. Sama toistui. Aloitin kolmannen kerran alusta. Kolmannella kerralla Super lähti oikealle etenemään mutta ei alkuun heti pongannut ruutua eli selkeästi etsi sitä silmillään. Sitten kun pongasi sen, niin lisäsi vauhtia. Ruudut vasemmalle olivat Superille helpompia. Myös se, jossa ei ollut nauhaa. Toisella kerralla siirsin taas ruutuja eri paikkaa ja sama ongelma toistui. Oikealle ei osata, vasemmalle kyllä. Ongelmana oli myös oikealla oleva nauhaton ruutu, kun Super hakeutui yhden merkin taakse. Jouduimme sitten vielä ottamaan ruudun paikkaakin mutta päätin, että Superin on haettava se paikka, vaikka ei nauhaa ollutkaan. Niinhän se Nämppäkin on alun perin opetettu. Tein muuten saman treenin Kiialle ja Nämpälle ja nämä molemmat hakivat kaikki neljä ruutua ongelmitta merkkejä myöten. Olen näemmä laiminlyönyt asioiden yleistämisen Superin kohdalla ja jumiutunut tiettyihin kaavoihin, treenannut siis samoissa paikoissa, samalla kaavalla. Näissä tilanteissa Super on osannut mutta ei ole selkeästi yleistänyt ajatusta ruudusta liikkeeksi, jossa merkin jälkeen lähdetään juoksemaan minun näyttämään suuntaan niin pitkälle, kunnes tulee käsky pysähtyä tai vaihtoehtoisesti kunnes tulee ruutu vastaan. Riippuu nyt tietysti millä ajatuksella olet koirasi opettanut. Itse käytän tuota jälkimmäistä, jossa koira itse hakee ruudun keskikohdan. 

Tänään teimme myös ohjatun noudon kapulan oikeaoppista tuontia. Tämä treeni aiheutti Superille päänvaivaa, kun ei oikein mikään tapa johtanut palkkioon. Saimme onnistumisia noin viidestä metristä mutta sitten kun välimatka kasvaa, kasvaa myös Superin halu "pallutella" kapulaa. Teimme myös yhden tunnarin ja se onnistui ongelmitta. Myös Kiia ja Nämppä pääsivät tekemään ohjattua sekä tunnaria ruututreenin lisäksi. Nämppä selviytyi moitteettomasti ohjatun sekä vasemmasta että oikeasta mutta Kiia sen sijaan toisella toistolla ei taaskaan meinannut merkkiä kunnioittaa. Murr. Minun pitää nyt muistaa palkata merkistä. Ai niin, ja Superin kanssa olisi syytä nyt treenata merkkiä oikein ajatuksella silläkin riskillä, että saan sille rakennettua merkkimanian. Toisaalta Super ei käytä ihan niin paljon silmäänsä, ettei välttämättä aivan älyttömästi jää noihin merkkeihin kiinni. Ajatuksena on siis saada yleistettyä Superille ajatus merkistä sellaiseksi, jossa merkki tarkoittaa sitä, että Superin pitää juosta eteen noin kymmenen metrin päässä olevan esineen taakse. Se on ihan sama mikä siellä kymmenen metrin päässä on. Kiialla käytin jopa vitamiinipurkkia yhtenä merkkinä. Sama treeni on nyt tehtävä Superille mutta ehkä sillä tavalla viisaammin, että nyt menemme aina merkin eteen erikseen eli se ei voi olla mikä tahansa kentällä oleva tötsä vaan se on aina 10 metrin päästä meistä edessä. Otetaan treenin alle matalat merkit (punainen ja keltainen), korkea, oranssi kartio, valkoinen kukkaruukku, keltainen ja sininen hiekkasanko, vitamiinipurkki, juomapullo... tai vaikka sitten tulitikku.

Nastan kanssa olemme tehneet rengasta, keppejä verkkojen kanssa, A:n kontakteja, takakiertoja ja pakkovalsseja. Vaikka Nasta onkin varsin oppivainen otus, ei sillä ole kyllä yhtään kykyä tarjota itse asioita vaan sille pitää kaikki kädestä pitäen näyttää. Aikamoinen haaste aikaisemmin vain bortsuja kouluttaneelle... Melkein unohdin. Tein muuten Kiiankin kanssa A:n kontakteja ja nyt tuntuisi tyttö asian ymmärtävän. Tämä ei edes tehnyt tiukkaa. Kymmenkunta treeniä kotitalon portaissa ja avot! Kiiakin ymmärsi 2 on-2 off -tekniikan. Miksi sitä ei pysty olemaan tarpeeksi mustavalkoinen näissä asioissa? Siitäpä tulikin mieleen yksi aika osuva video, jossa juuri tätä mustavalkoisuutta käsitellään. Käypäs katsomassa se täältä.

Vatsatautia, tokokoe... ja kaukkaritreeniä

Viime viikko meni iloisesti vatsataudissa, joka alkoi hyvin lievänä mutta samalla kesti riittävän pitkään. Olin jaloillani ensimmäisen kerran sitten maanantai-illan vasta perjantaina ja silloinkin puntit tutisten. Lauantaina matkasimme Superin kanssa Pieksämäelle tokokokeeseen. Tuomarina oli aivan ihana mutta tiukasta linjastaan tunnettu Pulliaisen Riikka. Kokeemme alkoi todella hienosti. Istumisesta 9,5 (oli kerran siirtänyt tassujaan), paikkamakuu 10, seuraaminen 8 (alkuun olin itse vähän passiivinen mutta sitten skarppasin ja loppu menikin hienosti), luoksetulo 9 (osasi muuten tulla suoraan sivulle), ruutu 9,5 (tässä en tiedä mikä virhe tapahtui), ohjattu (oikea) 8 (Super taas saalisti tassuillaan kapulaa), hyppynouto 8 (paluu oli taas luvattoman hidas), tunnari 6 (haisteli, haisteli, nosti oman, ei saanut minulta palautetta, kun en muistanut hymyillä, kävi epävarmaksi, tiputti oman mutta nosti sen sitten ja toi minulle)... Riemastuin niin paljon tästä, että kehuin Superia varsin ruhtinaallisesti. Tästä sitten suoraan kaukkareihin... Vire liian korkea ja Super suoritti vaihtoja ihan omaan tahtiinsa ja ihan miten sattuu, kun tajusi tehneenä virheen. Kaukkarit 0. Pisteitä siis 241 ja hirveä harmitus päälle.Tässä kun on ollut yhtä sun toista, niin fiilikset olivat kyllä aika maassa. Jotenkin sitä toivoisi saavansa positiivisia kokemuksia edes harrastuspuolella, kun muilla tärkeimmillä elämän osa-alueilla tulee sen verran lunta tupaan. Päivän kuitenkin pelasti muiden meidän treeniryhmäläisten onnistumiset. Eikka teki Hemmon kanssa voittajassa hienon ykköstuloksen. Superin tyttö, Lova, ja Jonna tekivät myös avoimessa hienon ykköstuloksen, joka oli heille kolmas. Nähtiinpä avoimessa luokassa myös Nancyn ja Oton poika, Tikki, ja Mari, jotka tekivät komean ykköstuloksen sijoittuen luokassaan toiseksi. Kyllä sitä saa olla tyytyväinen näihin ihaniin, taitaviin ja aktiivisiin kasvatinomistajiin varsinkin kun he kertovat, kuinka mahtava heidän koiransa on ja kuinka paljon he ovat saaneet ja oppineet koiraltaan.

Kokeen jälkeen olemmekin paneutuneet kaukkareihin. Olen niitä nyt tehnyt joka ilta ruoalla. Täytyy sanoa, että kyllä Super kotona osaa. Ajatuksena on se, että vaikka vire on korkea (iltaruoka nostattaa kummasti virettä), pitää silti olla kuulolla. Eilen tein myös kapulan noutoa niin, että kapula oli seinää vasten. Yritän opettaa Superille, ettei kapulalle syöksytä. Teimme myös paljon oikealle kääntymisiä tai siis oikeastaan täyskäännöksiä ja pyörimistä myötäpäivään. Tämän lisäksi teimme sivulletuloja. Nyt minulla alkaa loma, yritän päästä treenaamaan joka päivä edes jotain. Seuraava koitos onkin sitten loppiaisena. 

Vapaaviikonloppuna paljon tokoa ja vähän agia

Perinteisestä poiketen päätin jättää tänä vuonna messarin väliin, kun arvelin, että myöskin tänä vuonna Super olisi karvaton, enkä viitsinyt pelkästään mummokoiran kanssa lähteä Helsinkiin. Muiden misseillessä Helsingissä me treenasimme pienellä porukalla Pieksämäellä. Tein ensin Kiian kanssa koko setin ja täytyy myöntää, että treenitauko näkyi kierroksina. Seuraaminen oli pääasiassa hyvää mutta kyllä se kontakti tipahti kaksi kolme kertaa. Zetassa jäävien käskyt kaikuivat kuuroille korville. Sitten kun Kiia keskittyi tarpeeksi, teki jäävät oikein. Luoksetulo oli hyvä mutta ruudussa selkeästi meillä on ongelma. Kiia jää aivan liian eteen ja kun käsken maahan, ottaa pari askelta eteen ja käy sitten maahan... ruudun ulkopuolella. Nyt ruudun paikkaa on treenattava ja tehokkaasti, jos mielii kokeisiin tammikuussa. Ohjatussa Kiia lähti hienosti hakemaan vasenta mutta sitten (taas) kesken kaarteen pongasi keskimmäisen ja haki sen. Huokaus. Toisella toistolla onnistui hienosti. Hyppynoudossa oli pieni harkinta-aika. Tunnari oli hyvä, vaikkakin vähän pureskeli sitä. Menin sitten kehumaan, että kyllä nämä ovat yleensä sen oman tuoneet. Kaukkareissa tarvittiin kahteen ekaan vaihtoon kaksi käskyä mutta muutoin ne olivat hyvät. Edelleen maasta seisomaan -vaihdossa Kiia ottaa takajaloilla sen yhden askeleen, koska on aivan liian etupainoinen. Treeni oli hyvä, sillä tulipahan huomattua, että noinkin kokenut koira tarvitsee sitä treeniä ennen koetta.

Hörötin talvimekossaan

Superin kanssa seuraamisessa edelleen ongelmia täyskäännöksissä. Näitä on vahvistettava todella paljon. Zetassa oli jotain säheltämistä. Luoksetulo ja ruutu olivat todella hyvät. Myös ohjattu oli hyvä, vaikka vähän saalisti kapulaa. Hyppynoudossa taas tiputti kapulan mutta nosti sen itse. Toisella kerralla onnistui hyvin. Mutta mitä tapahtuikaan tunnarissa? Toi väärän! Siis mitä??!!! Toisella toistolla keskittyi paremmin ja toi oman. Hui kamalaa, olen pitänyt tunnaria satavarmana liikkeenä mutta näemmä mikään ei ole satavarmaa, jos ei pidä liikkeitä yllä. Kaukkarit olivat ysin arvoiset.

Tänään menimme pienempien poikien kanssa maneesille. Tein Nastan kanssa agia (kepit verkkojen ja ohjureiden kanssa sekä takaakiertoja ja välistävetoja). Ensin tein Nastan kanssa ja sitten otin Superin. Superin kanssa tein zetan seuraamisen aloittamista. Meinaa sekoittaa ne törpöt ruudun ja ohjatun merkkeihin. Sitten teimme niitä oikealle kääntymisiä niin, että aloin tehdä täysympyrää ja palkitsin siitä, kun lähti ympyrään mukaan tiiviisti. Teimme myös yhden tunnarin ja ohjatun noudon kapulan noutoa. Yritän nyt iskostaa Superille päähän, että se on tartuttava kapulaa takaa kiinni, jolloin se käpälillä saalistaminen pitäisi jäädä pois. Läheltä tämä onnistuu mutta sitten kun tulee vauhtia, napsahtaa päässä saalisvietti. Superin jälkeen tein taas Nastan kanssa keppejä ja noita helppoja ohjauskuvioita. Sitten taas oli Kiian vuoro. Kiian kanssa zetan jääviä välittömällä palkalla, sekä ohjatun suuntia että ruudun paikkaa. Ruutua teimme parin hypyn kautta, kun ne kerran sattuivat maneesilla olemaan. Tein Kiian kanssa myös yhden tunnarin. Ai niin, teimme myös kaukkareiden vaihtoja ruudussa. Johan piti tytön keskittyä käskyihin. Treenituokion sai päättää Nasta.

MUISTILISTA:
- Kiia: ruudun paikka, luoksetulon maahanmenoon vielä enemmän nopeutta, kaukkarit, ohjatun noudon suuntien vahvistusta, tunnarin asiallinen kuljetus (ei korjailla otetta), hyppynoudossa se pienen pieni viive pois...
 - Super: täyskäännökset ja oikealle käännökset, ennakoinnin (loppuperusasennot, ruudusta lähtö, luoksetulon jääminen yms.) poistaminen, hyppynoutoon enemmän viettiä... Onhan tuota mitä hinkata.

Vapaaviikonlopuissa on se hyvä puoli, että ehtii treenaamaan, siivoamaan, paistamaan lettuja, olemaan lasten kanssa, nukkumaan (nykyisin) pitkään aamulla... :)

Miten ois kontaktitreeni?

Hyödynnänpäs kahvitauon ja kirjoitan tänne pari huomiota eilisestä agility- ja tokotreenistä.

Nasta:
- Pitää alkaa rakentaa kontaktien 2on-2offia selkeämmäksi.
- Pitää alkaa tehdä sylkkäri- ja välistävetotreenejä.

Muuten Nasta oli kyllä todella pätevä pikkukoira. Osasi jo takaakierrotkin. Ryhmäläiset kyselivät, onko Nastan kanssa tehty aikaisemmin agia, kun se on noin oppivainen. Eilinen treeni taisi olla meille ehkä kahdeksas mutta toisaalta, jos treenaat kerran viikossa, niin silloin kahdeksas treeni olisi kahden kuukauden päästä treenien aloittamisesta. Minun on ollut onni, kun olen päässyt nyt puuhastelemaan Nastan kanssa 2-3 kertaa viikossa.

Kiia:
- Kiia on tasan niin taitava kuin minä.
- Kiia teki hienot kontaktit A:lla.
- Pussista meillä oli suoraan kaksi hyppyä, joista toiselta pitkä vienti putkeen, joka oli A:n alla. Kun yritin juosta kilpaa, ei Kiia ottanut käskyjäni vastaan mutta sen sijaan kun rauhoitin menoamme jo ensimmäisen hypyn kohdalla, sain Kiian huomioon itseeni ja ohjattua tytön vaivattomasti putkeen. Tuo otus on sen verran kilpailuviettinen, että kilpajuoksussa korvat laitetaan lukkoon ja paahdetaan eteenpäin.
- Tein ensimmäistä kertaa merkkausta ja nämä onnistuivat todella hyvin. Kun Kiia tiesi, että hypyltä lähdetään tiukasti oikealle (90 asteen kulmassa lähes tulkoon), niin osasi koota itsensä ja hypätä ei ihan niin pitkälle kuin silloin, kun ajatteli, että olemme menossa eteenpäin. Valssillahan toki sain käännettyä hypyltä putkeen mutta hyppy oli tällöin auttamattomasti liian pitkä ja ohjauskuvio enemminkin pelastava kuin ennakoiva. Samaa kohtaa yritimme myös takaa ohjaamalla mutta siinä ongelmana taas hyppykaarteen pituus ja siitä johtuva mahdottoman laaja kaari sekä suuri riski siitä, että koira päätyykin väärään päähän putkeen.

Super:
- Tein Superin kanssa ohjatun noutokapulan tuontia, luoksetulon jäämistä, merkkiä, oikealle kääntymisiä, luoksetulon stoppeja, ruutua... mutta sitten ihan kontaktitreeniä... Niin. Tajusin, ettei ongelmana ollut viime kokeessa se, että liikkuri jäi puhumaan tuomarin kanssa vaan se, että Superin kontakti ehti laskea. Taas saisin katsoa itseäni peiliin, jos koirani meinaa varastaa luoksetulon lähdössä, ruudussa, perusasentoon siirtymisissä ja jos koirani ei ole koko ajan keskittynyt minuun. Perusasiat ovat näemmä jääneet taas vähemmälle huomiolle. Mutta jotain erityisen hyvääkin. Super oli aivan täpinöissään ja meillä oli todella hauskaa.

Nancy:
- Nancy joutui tyytymään ihan vain seuraneidin osaan. Jospa sitä taas aktivoituisi treenaamaan myös mummokoiran kanssa edes sen kerran viikossa.

Hiki virtaa ja balalaikka soi

Eilen menimme shelttivahvistuksemme kanssa myöhään illasta treenaamaan agilitya. Minä kun luulin, että pääsisin jotenkin helpommalla Nastan kanssa... Kyllä piti tämänkin (tulevan) mummon pistää töppöstä toisen eteen, jotta pysyin Nastan vauhdissa. Teimme lähinnä hyppyjä ja putkea. Harjoittelimme etenemistä kaarteella, etenemistä niin, että lopussa oli "sivuttaishyppy". Tämän lisäksi teimme vähän takaakiertoja sekä pakkovalssia. Ehdimme ottaa myös pari kolme kertaa A:ta.

Noissa etenemisharjoituksissa kyllä piti juosta ja lujaa niin, että hiki virtasi radion pauhatessa takana. Pirkko sparrasi meitä uudestaan ja uudestaan ja lopuilta onnistuin ehtimään viimeiselle esteelle niin, että sain Nastan ohjattua esteen taakse. Huh huh. Pitänee ottaa joku kerta kamera mukaan, niin saadaan jotain liikkuvaan kuvaankin.

Tänään on vuorossa taas agilitya ohjatussa ryhmässä. Superin kanssa jos tekisi vähän tokoa parkkiksella. Joululomalla lupasin treenata ahkerasi Nastan kanssa keppejä ja keinuja. Pirkko pitää meille tasokokeen tammikuussa, kun palaa etelästä.