Happamia sanoi kettu kun pihlajanmarjoja popsi

Olen tässä viime aikoina kuullut useamman pohtivan "nykytokon" tilaa ja tulevaisuutta. Tässä taannoin eräs tokotuomarikin kertoi tokossa nähneen monen rotuisia koiria silloin, kun hän tokouransa aloitti. Kyseinen tuomari myös totesi, että nykyään lajia tuntuu harrastavan yhden rodun edustajista pääosin tietty linja. Sitä en osaa sanoa, oliko kyseinen tuomari asiasta pahoillaan tai erityisen huolissaan mutta tämän suuntaisia ajatuksia olen kuullut monen muun esittävän.

Tilastojen valossa näyttäisi kuitenkin siltä, ettei tokoinnostus muissa roduissa ole varsinaisesti mihinkään kadonnut. Toki poikkeuksia varmaankin löytyy mutta otin tähän tarkasteluun kultsut, espajanvesikoirat, hoffit, suursnautserit (en jaksanut laskea kaikkien snakujen lukuja), rotikat, bortsut, uusi nouseva hittirotumme kelpiet, belggarit sekä pk colliet. Hoffeja lukuun ottamatta kokeissa on käynyt yllä mainituista roduista joko saman verran tai jopa enemmän vuosina 2004-2014. Nyt en jaksanut vertailla mitkä ovat olleet luokat tai tulostaso eri rotujen kesken. Toki selväähän on, että jotkut rodut ovat suhteessa "yliedustettuina" (esim. bortsut) kokeissa, jos vuodessa järjestetään about 350 tokokoetta, niin niissä jokaisessa on keskimäärin kaksi bortsua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muut rodut olisivat tyystin häviämässä tokokentiltä ja hyvä niin.

Itse kuitenkin toivoisin, ettei arvostelussa kiinnitettäisi niin paljon huomiota vauhtiin tai vietikkyyteen. Ymmärrän kyllä, että ainahan se on hienomman näköistä, kun koira esim. noutaa kapuloita vauhdikkaasti tai laukkaa täyttä päätä luoksetulossa ja pysähtyy kuin seinään mutta toisaalta, jos koira kuitenkin suorittaa liikkeet "ripeästi ja hallitusti sekä osoittaa selvää halua noudattaa ohjaajan käskyjä ja ohjausta", niin mielestäni sen kuuluisi saada siitä samat pisteet kuin koira, joka on lähtkökohtaisesti vietikkäämpi työskentelytavassaan. Sääntökirjassa toki todetaan, että:"Kun koiran nopeutta arvostellaan, tulee rodunomaisuus ottaa huomioon. Ihanne ei ole kaikille roduille sama. Kun koira reagoi käskyyn tai kutsuun välittömästi, liikkuu rodunomaisesti, pysyy tempossaan, ja osoittaa selvää halukkuutta suorittaa annettu tehtävä, tulee sen saada kiitettävä arvosana, ellei suorituksessa ole virheitä tai puutteita." 

No mitä tämä rodunomainen liikunta on bordercollieille? Joskus tuntuu, että bordercollieiden kuuluisi kaikkien olla järjettömän nopeita ja sähäköitä liikkeissään suorittaakseen liikkeet "ripeästi ja hallitusti" ja osoittaakseen "selvää halua noudattaa ohjaajan käskyjä ja ohjausta". Näin ei kuitenkaan ole mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei koira haluaisi noudattaa ohjaajan käskyjä ja ohjausta. Mielestäni sen kyllä näkee koiran yleisilmeestä ja kehonkielestä, onko se työskentelemässä iloisesti ja halukkaasti vai haluttomasti. Joskus silloin kymmenen vuotta sitten kun aloitin tokossa kisaamisen Nancyn kanssa, silloin tuntui, että riitti se, että koira tekee vaaditut tehtävät hyvällä ilmeellä, riittävällä nopeudella säilyttäen temponsa. Ei sen tarvinnut pinkoa tuhatta ja sataa luoksetulossa, ruudussa tai noudoissa. Nyt jos bordercollie laukkaa kevyesti ruutuun tai noutaa kapulaa kevyellä laukalla, vähennetään piste tai kaksi sen vuoksi, että koira olisi saanut olla nopeampi. Ihannoimmalla aina vain nopeampaa, vietikkämpää ja kenties temperamentiltaan vilkkaampaa koiratyyppiä eivät nämä meidän ihanat "dieselimme" voi enää sitä ykköstä ja nollaa saada tuomareilta, vaikka ne suorittaisivat liikkeet itselleen maksiminopeudellaan ripeästi ja hallitusti. Tottahan toki itsekin voin omilla valinnoillani vaikuttaa tähän mutta toisaalta itselleni sopii käteen hieman rauhallisempi yksilö kuin se vilkkaampi otus. Sen minkä häviän näyttävyydessä, voitan omissa hermoissani. :) Oikein vilkkaan tai vietikkään koiran kouluttaminen kun ei ole ihan niin helppoa kuin se saattaa joskus näyttää (silloin kun koira on jo oppinsa sisäistänyt ja tekee liikkeet näyttävästi). Mutta... happamia sanoi kettu kun pihlajanmarjoja popsi...

Agilityilta

Eilen oli taas vuorossa agilitya. Ratana oli jokin kisarata, jossa ihan kivasti työstettävää. Radalla myös A ja keinu. Meille alkuun vaikein kohta oli tuo A:n jälkeinen elämä (kasieste takaa ja sitten 9 ja vielä 10 vaikeasti tavallaan "takaa") ja sitten keinun jälkeen, kun tuli mahdoton kiire putkeen ja siinä piti vielä ehtiä tekemään persjättö. Yritin niin, että jätin Kiian keinulle mutta sitten se ei lukenut putkea. Tosiasiassa treenissä nousi esiin meidän todellinen ongelma eli kierrosten noustessa Kiia hutiloi kontaktit. Näihin minun pitäisi pystyä nyt oikeasti panostamaan, sillä muuten olisimme kyllä selvinneet tästäkin radasta todella mallikkaasti.

Nastan kanssa otin pieniä pätkiä sekä kolme neljä kertaa A:n. Nasta on kyllä aivan innoissaan tästä hänen uudesta harrastuksestaan mutta niin olen minäkin. Todella kiva päästä ohjaamaan vähän pienempää koiraa. Superin kanssa tein sitten agilitytreenin jälkeen tokotreenin pihalla. Teimme ohjatun noudon kapulaan tarttumista takaa, sivulle tuloa luoksetuloon yhdistettynä (olen ajatellut opettaa Superin tulemaan suoraan sivulle), merkkiä niin, että takana on ohjatun noudon kapulat sekä luoksetulon ekaa stoppia. Aivan lopuksi teimme yhden hyppynoudon. Super odotettuaan pari tuntia omaa vuoroaan oli kyllä taas niin liekeissä. Voi kun onnistuisimme saamaan tuon keskittymisen ja tarmokkaan ilmeen joskus myös kokeisiin.

Villisieluisuutta ilmassa?

Kävimme sitten lauantaina kokeilemassa onneamme tokokokeessa Pieksämäellä. Minulla oli mennyt koko viikko sairaslomalaisena, ja koirat olivat saaneet vain peruslenkkinsä. En tiedä johtuiko tästä vai mistä mutta Superissa oli pientä kurittomuutta havaittavissa. Sellaista hyväntahtoista kylläkin. Koeaamumme ei alkanut ihan parhaissa merkeissä, kun saimme aamulenkillä kahteen otteeseen naapurin labbiksen niskaamme. Ensimmäisellä kerralla koiran hampaissa oli Super, jonka sitten pelastin labbiksen alta. Onneksi matkassamme oli Superin tytön Novan omistaja Mirkku, joka oli apuna pitämässä hyökkääjästä kiinni. Ikäväksemme koira karkasi toistamiseen laumamme kimppuun ja tällä kertaa kohteena oli Nancy. Voin kertoa, että adrenaliinin taso veressä oli melko kohdillaan, kun lähdimme ajamaan Pieksämäelle. Tulimme paikan päälle hieman myöhässä mutta niin oli tuomarimmekin myöhässä. Koska meillä ei ollut hajua siitä milloin tuomari pääsee perille, käytimme koiramme ja kannoimme rotumestaruuskisan palkintoja sisään. Tuomari ilmestyikin kuin tuhka tuulesta ja liikkuri alkoi huudella koiria halliin. Meillä oli auto vähän kauempana parkissa, joten saimme sanan varsinaisessa merkityksessä juosta kehään. Minua vähän jännitti paikallaolot, kun samassa ryhmässä meillä oli musta labbis. Onneksi tästä ei aiheutunut mitään häiriötä vaan Super suoritti molemmat liikkeet kympin arvoisesti.

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa ja me olimme neljänsinä. Seuraaminen oli minun mielestä ihan mallikasta. Olisiko juoksusta täyskäännöt ja oikealle käännös hieman löysä mutta muutoin seuraaminen tuntui minusta hyvältä. Saimme siitä tosin vain 7,5. Zetassa jäi jostain syystä maahanmeno tekemättä. Saimme siitä siis 7. Mentyämme luoksetulon aloituspaikkaa, rakas Eikkamme alkoi selittää tuomarille jotain juttua ja minä pönttö en tajunnut ottaa Superia uudestaan perusasentoon ja kontakti lopahti. Kun annoin ensimmäisen maahanmeno-käskyn, Superilla oli ajatukset yleisössä. Jouduin siis antamaan toisen maahanmeno-käskyn. Pysäytykset olivat ihan jes. Saimme luoksetulosta 7. Ruudun merkki olisi saanut olla nopeampi. Ruutuun Super lähti ensin hitaammalla laukalla mutta sitten kiihdytti vauhtiaan. Ruutu olisi muuten ollut todella hyvä mutta minun pieni porsas lähti ruudusta liikkurin käskystä. Saimme ruudusta 6. Ohjatussa noudossa merkki olisi saanut olla nopeampi ja kyllähän tuo taas vähän saalisti. Olipahan loppuperusasentokin vino. Huokaus. Saimme siitä 7. Hyppynoudossa Super lähti hienosti hypylle, meni kapulalla, nosti suuhun ja jolkotteli kapula suussa esteen taakse minua katsomaan. Annoin toisen käskyn, jolloin Super hyppäsi ja toi minulle kapulan. Loppuperusasento oli vino. Saimme tästä kuitenkin nollan. Ilmeisesti tuomari tulkitsi liikkeen ikään kuin Super olisi tiputtanut kapulan ja tuonut sen vasta toisella käskyllä, vaikka tosi asiassa Super tarvitsi hypylle toisen käskyn. No ei tuo olisi meitä tältä konkurssilta pelastanut. Tunnari oli ihan jes. En tiedä mistä pistevähennys tuli. Saimme siitä siis 8. Kaukkareista saimme myös 8. Super ehkä eteni about 20 senttiä.

Summa summarum: minä varmaan mokasin zetan (varmistelin seisomista liiaksi pihalla ja enkä varmaan käskyttänyt tarpeeksi selkeästi). Mokasin myös luoksetulon aloituksen. Ruutu menee kyllä Superin piikkiin tai siis yksin treenaamisen piikkiin. Ohjatun noudon merkin ongelma ei ole uusi, eikä myös tuo saalistamisongelma. Liikkeiden lopetuksiinkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Hyppynoudon motivaatiota on myös nostettava. Fakta on, että lahjattomat treenaa... ja meidän pitäisi oikeasti treenata paljon useammin ja monipuolisemmin ja ja ja pienimmissä osissa ja ja ja...

Tästä oppineena menimme sitten eilen illasta maneesille treenaamaan Sadun kanssa, vaikka kuinka väsytti työpäivän jälkeen. Tein molemmille tytöille samanlaiset treenit. Super pääsi tekemään ohjatun noudon kapulan noutoa. Yritin ensin niin, että laitoin sen lähelle seinää. No, Superhan syöksähti kapulan kimppuun niin, että seinä kolisi. Ei auttanut. Yritämme nyt sitten sille kapulalle menoa takaa kiertämällä, josko saisimme taas vahvistettua tätä asiaa. Ongelmana se, että Super mielellään käyttää käpäliään eli käy ensin käpälillä kiinni kapulaan ja sitten nappaa sen vasta suuhun. Se on otuksena sillä tavalla kissamainen, että osaa tarttua myös "peukaloilla" esim. pehmeään Ikea-palloon.

Noutotreenin jälkeen teimme yhden hyppynoudon kissanruoalla. Yritän tällä tavalla nostattaa sitä virettä ja motivaatiota, jotta saisin liikkeestä vauhdikkaan. Superille kuitenkin se ruoka on se ykköspalkka, niin tehdään sitten sillä. Teimme myös ruudussa pysymisiä. Super reagoi Sadun toiseen käskyyn, ei siis ekaan... Jäin miettimään, että onko tämä nyt sitten huono asia. Siinä mielessä on, ettei ole tarkkaavaisena sen suhteen, kuka käskee mutta toisaalta kokeessa liikkuri tuskinpa huutelee kahteen kertaan. Toisella kerralla enää pylly hytkähti. Lopetimme treenimme ruutuun eli juoksin palkkaamaan Superin ruutuun.

Kiian kanssa en tehnyt tuota ohjatun noudon treeniä vaan aloitin hyppynoudolla ja jatkoin luoksetulon maahanmenoja putken kautta. Sadulta sain vinkin antaa sen maahan-käskyn vähän napakammin tai siis terävämmin hyvässä mielessä. Nyt käskyni on pitkälti samanlainen kuin Kiian maahanmeno eli valuva. Tämä tuntui toimivan noin kolmesta toistosta viidestä. Ongelmanahan oli se, että heitin pallon palkaksi ja sehän tunnetusti aiheuttaa Kiiassa tiettyjä tunnetiloja. :) Kiiallekin tehtiin ruututreeniä ja se oli ihan onnistunut.

Laumanvahvistuksemme Nastan kanssa tein putkeen menoja ja hyppyjä (korkeus nyt 35 cm). Tein myös takaa kiertoja. Hyvinhän tuo sheppo pelittää. 

Rallytokoa, tokoa ja kaikkea mahdollista

Olimme Nämpän kanssa lauantaina rallytokokisoissa Jyväskylässä. Molemmat radat olivat todella kivat, ja mielestäni suoriuduimme niistä ihan kunniakkaasti. Pisteitä saimme ensimmäiseltä radalta 80, kun en ilmeisesti ollut pysähdyksissä tarpeeksi pitkään vitostehtävällä. Saimme tästä 10 pisteen vähennyksen. Molemmilla radoilla jouduin uusimaan yhden tehtävän (- 3 pistettä). Ensimmäisellä radalla jouduin uusimaan tehtävän 7, koska kun otin Nämpän eteen, niin Nämppä istuttuaan kiepsahtikin takaa minun sivulle. Muut pistevähennykset liittyivät hihnaan ja sitten kontrollin puutteeseen eli käytännössä vasemmalle kieputuksiin, kun Nancy tahtoo edistää, jolloin näistä ei meinaa tulla oikein mitään. Tuomarina ensimmäisellä radalla oli Iiris Harju.

Toiselta radalta saimme 83 pistettä. Tässä oli onneksemme vähemmän noita vasemmalle kääntymisiä. Isoin virhe tuli tehtävällä 7, jossa hitaassa seuraamisessa Nämpän pylly meni kerran maahan. Tästä siis 10 pisteen virhe. Jouduin myös uusimaan viidennen tehtävän, sillä en saanut Nämppää kunnolla eteeni istumaan. Tämä kohta oli erityisen vaikea, sillä matkaa näiden tehtävien välillä oli vain 4 metriä ja koska joudun tekemään aika laajat kaarrokset noissa vasemmalle kääntymisissä, niin melkeinpä jo törmään vitoskylttiin. Loput pistevähennykset (4 yhteensä) taisi tulla kohdassa 12, jossa Nämppä meinasi kiertää vasemmalta puolelta sivulle mutta korjasi sitten itse tuon virheen ja jotain hihnan kanssa töllöilyä. Tuomarina toimi Tiia Hämäläinen.

Jatkamme varmaan jollain mittakaavalla rallytokoilua Nämpän kanssa niin kauan kuin terveys sen sallii. Treeniohjelmassa vasemmalle kääntymiset. Minun on opetettava Nämppä väistämään eli jättäytymään taaemmaksi. Mummokoira ei varmaan enää sillä tavalla aktiivisesti osaa takapuoltansa käyttää, että osaisi ne käännökset hoitaa takapäällään tyylipuhtaasti. Kisojen jälkeen kävimme vielä Killerillä Superin kanssa Mujusen koulutuksessa. Tämä olikin viimeinen kerta Kiian ja Superin yhteistä viiden kerran koulutusta.

Sunnuntaina päivällä otimme pihalla 2-on-2-off -tekniikalla kontaktien pysäytyksiä rappusilla. Kiia alkoi päästä jyvälle ajatuksesta. Jos saisin nuo kontaktit pelittämään, niin voisinpa vaikka suunnitella kisoja Kiialle ensi talvelle. Nyt en enää lähde lisenssiä ostamaan. Teimme myös keppien aloituksia yläpihalla kolmella aurauskepillä. Pitänee taas käydä ostamassa uusi satsi, niin saadaan koko keppisuora takapihalle. Superin kanssa otin ohjatun noudon suuntia, merkille menoa sekä ohjatun noudon kapulan tuontia.

Illasta ajelimme vielä Pieksämäelle treenaamaan. Super oli muuten ihan iskussa mutta tahtoo nyt taas ennakoida ja varastaa lähdöissä. Luoksetulossakin oli useamman kerran pylly pystyssä, kun käännyin koiraan päin... Myös ohjatun noudon merkkiä laiminlyötiin molempien tyttöjen toimesta. Sain kyllä pysäytettyä ne merkille mutta olivat kyllä ohi juoksemassa - pienet porsaat. Kiia oli taas aivan tulilla. Teki muuten hienon seuraamisen. On vain nyt alkanut laulamaan tokossa. Johan olemme pärjänneet tokossa jo seitsemän vuotta ilman laulua, joten saamme pärjätä jatkossakin.

Myös luoksetulo oli hieno. Ruudussa ensimmäisellä kerralla ajautui ulkopuolelle. Yritin sitten uudestaan useamman kerran, ja Kiia tarjosi milloin zetan merkeille menoa ja niillä makaamista tai niiden tökkimistä ja milloin luoksetulon takapalkalle menoa... Päätin sitten lopuilta ottaa ihan kosketusalustan kanssa tuota ruudun paikkaa. Monen monta toistoa tein väärällä palkkausajankohdalla. Oikein itseäni ärsytti, kun huomasin, että palkkasin aina väärästä asiasta eli ruudusta pois tulemisesta. On se vaikeaa. Muuten Kiia teki kyllä hienoa työtä. Voi kun pääsin pian taas Kiiankin kanssa kokeisiin.