keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vasen on vasen ja oikea on oikea

Matkasimme eilen Padasjoelle iltakokeeseen. Vettä satoi välistä aika rankastikin ja kokeeseen mahtui muutama pöllöily Superin, minun ja kokeenjärjestäjän puolesta. Paikkaistuminen ja -makuu menivät hienosti. Saimme niistä molemmista täydet kympit. Seuraaminen oli alkuun vähän sellaista paikkojen tsiikausta mutta sitten se mopo lähti käyntiin ja saimme seuraamisesta 9. Zeta (istu-seiso-maahan) oli täyden kympin suoritus. Luoksetulo oli myös täyden kympin suoritus mutta sitten alkoi alamäki. Ruutu oli vasemmalla. Ruutunauha jäi nurmikkoon piiloon. Merkille Super meni innokkaasti mutta minä sitten lähetin Superin ruutuun osoittamalla OIKEALLA kädellä vasemmalle. Super katsoi ensin oikealle mutta lähti kuitenkin vasemmalle. Ruudun merkit olivat oranssiset, korkea kartiot mutta koska ruutunauha ei näkynyt, ei Super hahmottanut ruutua ja kävi noin 6 metriä juostuaan maahan. Käskin uudestaan ruutuun ja nyt Super eteni 4-5 metriä ja kävi maahan. Tyttö ei kerta kaikkiaan nähnyt missä se ruutu oli. Käskin kolmannen kerran ruutuun ja nyt Super tuli luokseni. Kävi varmaan vähän epävarmaksi. Ohjatussa saimme totta kai vasemman. Huonoksi onneksemme vasen kapula upposi nurmessa olevaan kuoppaan. Super meni todella kivasti merkille ja lähti kääntymään vasemmalle mutta kun kapula ei ollut näkyvillä, kaarsi keskimmäiselle. Pysäytin Superin tähän ja käskin uudestaan vasemmalle. Super tuli eteenpäin mutta lähti sitten kaartamaan vasemmalle kehänauhan luo. Juoksi siis vasemman kapulan ohi. Järkevänä tyttönä järkeili, että eihän se täällä voi olla vaan sen on oltava tässä jossain ja haistelemalla etsi kapulan nurmesta ja toi sen minulle. Tästä sähläyksestä huolimatta saimme 7 ohjatusta. Tuomari varmaan katsoi vähän läpi sormien, kun tosiaan kapula ei ollut näkyvillä. Metallinoudossa Super tiputti kapulan mutta toi sen kyllä minulle ilman erillistä käskyä. Siitä saimme 8. Tunnari tehtiin ruudun eteen. Vähän minua hirvitti lähettää Super tunnareille, sillä se lähti sinne kyllä sellaista vauhtia, että oksat pois. Pysähtyi kuitenkin kapuloille ja nosti oman, tiputti sen, haisteli muut kapulat läpi, nosti oman ja toi sen minulle. Taisimme saada siitä 8. Kaukkareissa sattui ja tapahtui. Ensimmäiseen vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä ja sitten yhden vaihdon Super ennakoi. Etenemääkin oli. Saimme kuitenkin vielä 5 pistettä. Lopputulos 236 pistettä ja luokkavoitto.

Kokeeseen osallistui myös Superin sisko, Ronja, voittajaluokassa. Ronja teki Tuijan kanssa hienoa työtä. Parivaljakko sai upean ykköstuloksen 305 pisteellä KP:n ja luokkavoiton kera. Nähtiinpä kehässä myös N-pentueen isä voittajaluokassa. Myös Tico ja Reijo tekivät loistavan ykköstuloksen voittajaluokassa 283 pisteellä.


perjantai 23. toukokuuta 2014

Triathlonisti Superilla menee lujaa

Kävimme (suhteellisen) pitkästä aikaa tekemässä vähän tokoa keskiviikkoiltana. Listaanpa tähän positiiviset ja negatiiviset asiat:

VAATII LISÄÄ HARJOITUSTA
1) seuraamisen aloitukset: Super tahtoo laskea kontaktin heti alussa. Tätä ei pidä hyväksyä ja seuraamistreenissä pitää mennä vähän taakse päin.
2) Ohjatun noudon suunnat: Super ei enää osaa suuntia vaan hakeutuu helposti keskimmäiselle kapulalle. Helpotin treeniä rutkasti viemällä Superin merkille ja laittamalla haettavan kapulan lähemmäksi (ja näyttämällä sen erikseen). Se on kumma, että jotkut liikkeet hajoavat juuri ennen koetta. Nyt ei auta muu kuin toivoa, että onni on myötäinen ensi viikolla, kun menemme kahteen eri kokeeseen.

ONNISTUMISIA
1) kaikki jäävät onnistuivat hienosti
2) kaukkareissa ilme oli tyystin erilainen. Super heilutti häntäänsä, oli täpäkkänä, eikä yhtään epävarmana. Etenemä oli ehkä 20 cm.
3) ruudun merkit olivat hienot, sekä ruutu itse
4) luoksetulon stopit olivat riittävän hyvät
5) tunnari oli hieno

Eilen olimme puolestaan hakutreeneissä. Päätin tehdä Superille helpon treenin, jotta sen motivaatio pysyisi hyvänä. Kaksi ensimmäistä ukkoa Super näki menevän metsään. Molemmat olivat etukulmissa. Ensimmäisellä lähetyksellä Super ei heti uponnut tarpeeksi syvälle ja oli menossa toiselle puolelle (sieltä tuli tuuli) mutta tuli sitten kyllä luokseni, kun kutsuin. Lähetin Superin uudestaan ja nyt Super upposi tarpeeksi syvälle ja sai palkkansa. Palkka tuli heti yhdestä haukusta. Toinen ukko oli piece of cake, koska tuuli oli apuna vasemmalla puolella. Lähetin Superin toiselle suoraan lennosta, kun kutsuin koiran takaisin keskilinjalle. Kolmas ukko eteni vielä takalinjalle kolmannelle piilolle, kun lähetin Superin sinne. Super teki kuitenkin syvän piston ja eteni kolmannelle maalimiehelle takalinjaa pitkin. Hienoa työtä tytöltä! Neljäs nousi yhtä helposti. Superilla oli hyvä meininki päällä ja ilme kohdillaan. Seuraava koe on jo 9.6. Menemme sittenkin Lievestuoreelle kokeeseen, vaikkei aluksi pitänytkään. Kunhan saamme edes vinoesteen kuntoon, niin voimme ottaa vaikka nollan metriseltä. Meillä on jälkikoe siitä viikon päästä eli 14.6. Jossain välissä pitäisi jälkeäkin ehtiä ajamaan...

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Esineruutua

Eilen kävimme serkkuni kanssa tekemässä lähes tulkoon kokeenomaisen esineruututreenin Superille ja Oivalle. Ainoana helpotuksena oli se, että kävimme tallaamassa alueen yhdessä. Sitten menimme lyhyelle lenkille, minkä jälkeen Leila odotteli, että sain vietyä esineet ruutuun. Paikka oli koirille tyystin uusi. Oiva haki hienosti kolme esinettä. Lopuksi Leila otti vielä esineiden luovutuksia erikseen. Oiva tahtoo tiputtaa esineen muutama metri ennen ohjaajalle tuloa. Myös Superille jätin kolme esinettä mutta koska se nosti toisella kerralla lempipallonsa ruudusta, lopetin treenin siihen. Super oli kyllä taas iskussa. Sillä on muuten sellainen hassu tapa pitää myös "peukaloilla" pallosta kiinni. Kissanainen Super. :)

maanantai 19. toukokuuta 2014

Hiljaiseloa

Kiian pentuprojektin vuoksi meillä on ollut hiljaiseloa treenipuolella. Kymmeneen päivään emme tehneet muuta kuin pakolliset lenkit. Lauantaina kävimme sitten hakukokeessa Superin kanssa. Tällä kertaa maasto meni todella hienosti mutta koulari jäi tottiksen esteistä kiinni. Super kiersi molemmat esteet. Olen nyt varannut Superille hierojalle ajan. Katsotaan ensin, onko siellä jotain jumeja ja jos ei ole, pitänee tutkia tuota pääkopan sisältöä ja alkaa rakentaa noita esteitä tai ennen kaikkea metristä toisella ilmeellä. Harmillista, jos meidän pk-ura tyssähtää metriseen ennen kuin on edes päässyt kunnolla käyntiin.

Eilen teimme sitten pihatreeniä metallinoudon, ohjatun merkin ja kaukkareiden osalta. Otimme myös muutaman luoksetulon stopin. Palkaksi Super sai aina pallon. Seuraavaksi haastamme itsemme tokossa ja sitten taas pk:ssa (jos ei nyt sen kummempaa tuolta löydy) ja taas tokossa ja taas pk:ssa... Varsinaista sillisalaattia. Agilitytreenit joudun nyt jättämään vähän vähemmälle. Aika ei vain tahdo riittää kaikkeen mahdolliseen kivaan.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Takapihatreeniä

Eilen olin jotenkin nuutunut, enkä ollut oikein treenituulella. Meillä on kuitenkin minun äitini, joten halusin hyödyntää tilaisuuden ja treenata edes jotain ennen pimeän tuloa. Niinpä päätin mennä takapihalle tekemään pari juttua. Aloitimme ohjatun noudon merkkitreenillä, jossa aivan merkin läheisyyteen ripotellaan ohjatun noudon kapulat. Niistä huolimatta Superin olisi mentävä merkille. Saimme tähän onnistuneita toistoja useita, vaikkakin ne kapulat houkuttelivat. Alkuun Super meinasi napata kapulan suuhun mutta sitten meni kyllä merkille. Tästä muutaman kerran Super meni ensin kapulan taakse mutta sitten tajusi mennä merkille. Loput toistot menivät hyvin eli kaipa tyttö jotain tuosta treenistä oppi.

Merkkitreenin jälkeen teimme kaukkareita vaihtelevilla toistomäärillä ja matkoilla. Käytin palkkauksen apuna naksua eli naksautin reaktiosta, enkä suoritteesta. Tekniikka ei toimi puhtaasti mutta nyt kun koe alkaa olla taas aika lähellä, en uskalla lähteä tästä motkottamaan liikoja. Tehdään tekniikkatreeniä erikseen sisällä.

Tämän jälkeen otin pressuesteellä hyppytekniikkaa eli yksi hyppy per korkeus aloittaen 50 cm ja päätyen korkeimmillaan 90 cm ja taas rullaten alas. Palkaksi ensin Frolic ja sitten patukka. Hyvin toimi.

Aivan lopuksi teimme vielä metallinoutokapulalla hyppynoudon, josta Super sai iiiiiiiiiison palkan eli Pedigreen märkäruokaa. Tällaiset pienemmätkin treenit ovat todella hyödyllisiä ja helppoja toteuttaa. Tulikin mieleen, miksi ei sitä tule tehtyä näitä useammin.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Super sai kyyneleet silmiini

Eilen koin taas niitä koiraharrastuksen hienoja hetkiä Superin kanssa jäljellä. Olin vähän pidempään töissä ja tulin kotiin vasta kuuden jälkeen. Kahdeksalta päätin sitten ottaa jälkikimpsut ja -kampsut ja painella metsään. Saavuttuani paikan päälle huomasin, että olin ottanut mukaan vain esineruuturepun. Minullahan on erikseen näyttelyreppu näyttelykamoja varten, treenireppu haku- ja tokotreenejä varten, esineruutureppu esineruututreeniä varten ja jälkikassi jälkitreeniä varten. Esineruuturepun uumenista löysin neljä keppiä mutta ei yhtään kreppiä. Päätin, että tallon sen jäljen nyt joka tapauksessa. Katsoin maasta kaksi sopivan näköistä keppiä ja laitoin ne taskuuni. Tällä kertaa ajattelin, etten tee ollenkaan janaa vaan lähdemme jäljelle suoraan "piikiltä". Ajattelemattomuuttani tiputin jäljelle ensin maastani nostamani kepit, jotka eivät siis olleet kunnolla hajustettuja. Olivat varmaan minulla hallussa maksimissaan viisi minuuttia. Tämän lisäksi puhuin puhelimeen (terveisiä Jassulle!) ja unohdin yhdessä välin tiputella keppejä matkalle, jolloin yksi kepitön väli oli varmaan melkein sen 400 metriä pitkä. Tämä kyllä osoittautui ihan hyväksi "treenisuunnitelmaksi" mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Itse jälki piti sisällään 8 kulmaa ja yhden piikin. Pituudeltaan se oli kilometrin ja iältään 1,5 tuntia. Vanhenemisajalla me kävimme tekemässä esineruututreenin kolmella esineellä, joista kolmas oli muovinen kaukosäädin. Myös Nämppä sai hakea kaksi esinettä. Tosin toista mummokoira ei meinannut löytää, joten päästin Superin ja Nastan avuksi. Treenin jälkeen kävimme vielä lenkkeilemässä ja heittämässä palloa. Kaikki tytöt olivat aivan läkähdyksissä, ja minulla ei tietysti ollut vettä mukana, eikä kyseisestä maastosta löytynyt lammikon lammikkoa. Mietin, että miten sitä voisi vielä tiukemmalle vetää nämä jutut Superin kanssa...

Ennen jäljelle lähtöä huomasin, että olin ottanut rikkinäiset valjaat mukaan, joten jouduimme jäljestämään kaulapannalla. Onneksi minulla oli sentään liina matkassa. Super alkuun hieman ihmetteli jäljen aloitusta, sillä emme ole tehneet tällaisia aloituksia pitkään pitkään aikaan. Super kuitenkin nosti jäljen ja lähti hienosti sitä ajamaan. Ensimmäinen keppikin nousi ongelmitta. Ihmettelin tätä kyllä, sillä olihan keppi ollut kädessäni vain pienen hetken. Jatkoimme matkaa reippaasti. Super selvitti toisen kulman tyylikkäästi ja muistini mukaan toisen kulman jälkeen olisi pitänyt olla toinen keppi. Super kyllä selvästi oli hajuilla ja yritti paikantaa kepin mutta koska keppi oli täysin "maastoutuva", emme jääneet sitä sen tarkemmin etsimään varsinkin, kun en ollut varma oliko se keppi siinä vai jossain muualla. Kolmannen kulman Super selvitti hienosti, kuten myös piikin. Myös piikin jälkeisen kulman Super selvitti hienosti mutta sitten ajoi yhden kulman ohi. Huomasin, että Super nosti päänsä ja alkoi edetä maastossa laukalla eli selkeästi etsi jälkeä uudestaan. Minullahan Super jäljestää vapaana niin, että kuljen parisenkymmentä metriä taaempana. Super sai kun saikin nostettua jäljen uudestaan ja lähti etenemään taas hienosti. Tässä vaiheessa matkaa oli kuljettu palkatta jo todella pitkään ja aloin jo pelätä, että kohta Superilta loppuu usko mutta tyttö painoi eteenpäin. Onneksi se löysi pian kolmannen kepin (meille toisen), joten pääsin palkkaamaan tytön hienosta työstä. Palkkauksen jälkeen metsästä lähti lentoon jokin iso kanalintu ja Super meinasi lähteä sen perään mutta sain tytön takaisin jäljelle... ja taas mentiin. Nyt keppejä tulikin kaksi perä perään mutta tosiaan ehkä parempi näin, sillä tulipahan treenattua tuota kepittömyyttä/palkattomuutta. Loppusuora oli myös todella pitkä, jopa niin pitkä, että aloin jo pelätä, että entäpä jos tyttö ei löydäkään viimeiselle kepille, enkä pääsekään antamaan loppupalkkaa. Vaikka olin itse jäljen tehnyt, en voinut mitenkään muistaa minne se päättyi. Onneksi Super löysi viimeisen kepin, josta se saikin ison ison palkan. Olin niin onnellinen Superin suorituksesta, että ihan kyyneleet nousivat silmiini. Minun oli ihan pakko soittaa serkulleni (vaikka kello oli jo kymmenen illalla) ja jakaa ilo hänen kanssaan. Anteeksi, Leila! Serkkusi on hieman hurahtanut. Siinä me istuimme mättäällä ja leikimme viimeisellä kepillä. Kyllä sitä taas jaksaa tällä kokemuksella eteenpäin. Kiitos Super!

maanantai 5. toukokuuta 2014

HAKUTREENI x 1 TOTTISTREENI x 2

Loppuviikko meni sittenkin ihan haun ja tottiksen parissa. Haussa keskityin ilmaisuihin niin, että Super näki haamut ja sitten lähetin tytön haamuille. Ensimmäisellä ukolla äänenavaus eli n. 15 haukkua, toisella niin kauan, että pääsin rämpimään paikalle, kolmannella n. 30 haukkua ja neljännellä vain 5. Onnistunut ilmaisutreeni Hyyperiltä.

Perjantaina kävin tekemässä tottista lelupalkalla. Seisominen oli hieman hakusessa mutta muutoin treeni oli kyllä hyvä. Teimme pienen tauon jälkeen Annan neuvojen mukaisesti merkkitreeniä kapuloilla. Siinä aivan merkin taakse laitetaan ohjatun noudon kapulat, joista Superin täytyy luopua. Jos se onnistuu tässä, ei niiden pitäisi aiheuttaa ongelmia kauempanakaan. Aluksi Super oli hieman kummissaan mutta alkoi pian tajuta mistä harjoituksessa oli kyse. Saimme siis muutaman ihan kivan merkillemenon. Sain hieman noottia siitä, että tahdon palkata koirani enemmän suoritteesta, enkä reaktiosta.

Lauantai meni EK-kokeen talkoissa mutta siinä välissä pääsin tekemään lyhyesti tottistreeniä, joka sujui myös tällä kertaa oikein hienosti. Metristä emme tehneet. Kokeillaan sitä kotipihassa tai jossain... Tällä viikolla jos ehtisi tekemään edes yhden jäljen, esineruudun ja vähän hakua, niin hyvä olisi mutta voi olla, että Kiialla on muita suunnitelmia pääni menoksi.