Ensimmäinen lomaviikko

Niin on jo ensimmäinen lomaviikko takana ja vaikka kuinka lupasin, että treenaan ihan joka päivä edes vähän jotain, emme sitten jaksaneet/ehtineet/kehdanneet treenata kuin kolme kertaa tällä viikolla. Maanantaina ajoin taas Pieksämäelle tekemään kokeenomaisen treenin, jossa palkkasin vain liikkeiden lopussa ja silloinkin melko hillitysti. Kaikki muut liikkeet menivät hienosti paitsi ne kaukkarit. Super esitti taas omaa sarjaansa ja sitten teimme korjaussarjoja muutaman. Taisimme päästä omalle tasollemme vasta kolmannella kerralla, jolloin Eikka muuttikin vaihtojen järjestystä. Myös neljäs sarja onnistui hyvin.

Tiistai menikin joululahjaostoksilla ja keskiviikko sekä torstain ihan joulun vietossa. Kas kummaa. Tapanina kävin maneesilla tekemässä Nastan kanssa agilitya ja omien koirieni kanssa tokoa. Myös Nancy pääsi treenaamaan. Teimme seuraamista, jääviä, ruutua (oikealle), luoksetulon stoppeja sekä kaukkareita. On todella hauskaa huomata, kuinka vanha koira ei temppujaan unohda. Nämppä osaa edelleen nuo EVL-liikkeet. Ainoa haaste on seuraaminen, jossa Nämppä on alkanut pahasti edistää ja vähän piippaata. Ajattelin, että voisimme käydä jossain kokeessa ensi vuonna, jos vain terveys sen sallii. 

Kiian perjantain treeni oli haasteellinen, koska maneesilla oli samaan aikaan agilityesteitä. Tämähän tietysti nostatti heti välittömästi Kiian virettä, mikä jälkeenpäin ajateltua olikin itse asiassa todella hyvä juttu. Kun lähetin Kiian ruudun merkille, hyppäsi Kiia läheisen esteen yli ja haki yhtä zetan merkeistä. Pyysin nätisti Kiian luokseni ja lähetin uudestaan. Nyt Kiia edelleen hyppäsi esteen yli ja tällä kertaa hakeutui yhden luoksetulon pysäytysmerkin taakse ja jopa yritti lähteä tuomaan sitä minulle. Huokaus. Kutsuin Kiian luokseni ja lähetin kolmannen kerran merkille. Nyt Kiia meni hienosti merkille ja sieltä ruutuun. Tämä harjoitus ehkä kuvaa parhaiten meidän isointa ongelmaa koetilanteessa. Kun Kiia ei saa palkkaa, sen vire nousee nousemistaan ja kun vire on tarpeeksi korkea, ratkoo Kiia tilanteita varsin eriskummallisin tavoin. Uutena haasteena meille on tullut luoksetulon ensimmäisen pysäytyksen ennakointi mutta emmeköhän saa sen pian purettua. Olen nyt tehnyt niin, että kun Kiia alkaa ennakoida stoppia, kutsun uudestaan luokse ja palkkaan luoksetulosta. Olen myös sijoittanut Kiialle nyt merkin vähän kauemmaksi eli noin 15 metriin. Tahtoo nimittäin tähdätä siihen merkille, mikä sinällään ei ole ongelma mutta kun se tähtääminen tarkoittaa myös vauhdin hidastumista ennen merkkiä. Mutta jotain todella positiivista. Teimme aivan loppuun kaukkarit noin 20 metristä ja voi pojat, miten hienosti Kiia ne tekikään!

Superin tämän viikon treeneistä herätti eniten ajatuksia tämän päivän treeni, jossa laitoin maneesin parkkipaikalle kahteen eri kohtaan ruudun niin, ettei Super nähnyt tätä. Ensimmäisellä kerralla kun lähetin matalalle lieriömäiselle merkille, Super lähti etenemään vähän kaartaen eli selkeästi merkkiä etsien mutta löysi kuitenkin merkin. Lähetin Superin tästä oikealle ruutuun mutta Super lähtikin taaksepäin etsimään ohjatun noudon kapulaa tai jotain... eli selkeästi ei ymmärtänyt hakea ruutua. Aloitin alusta. Sama toistui. Aloitin kolmannen kerran alusta. Kolmannella kerralla Super lähti oikealle etenemään mutta ei alkuun heti pongannut ruutua eli selkeästi etsi sitä silmillään. Sitten kun pongasi sen, niin lisäsi vauhtia. Ruudut vasemmalle olivat Superille helpompia. Myös se, jossa ei ollut nauhaa. Toisella kerralla siirsin taas ruutuja eri paikkaa ja sama ongelma toistui. Oikealle ei osata, vasemmalle kyllä. Ongelmana oli myös oikealla oleva nauhaton ruutu, kun Super hakeutui yhden merkin taakse. Jouduimme sitten vielä ottamaan ruudun paikkaakin mutta päätin, että Superin on haettava se paikka, vaikka ei nauhaa ollutkaan. Niinhän se Nämppäkin on alun perin opetettu. Tein muuten saman treenin Kiialle ja Nämpälle ja nämä molemmat hakivat kaikki neljä ruutua ongelmitta merkkejä myöten. Olen näemmä laiminlyönyt asioiden yleistämisen Superin kohdalla ja jumiutunut tiettyihin kaavoihin, treenannut siis samoissa paikoissa, samalla kaavalla. Näissä tilanteissa Super on osannut mutta ei ole selkeästi yleistänyt ajatusta ruudusta liikkeeksi, jossa merkin jälkeen lähdetään juoksemaan minun näyttämään suuntaan niin pitkälle, kunnes tulee käsky pysähtyä tai vaihtoehtoisesti kunnes tulee ruutu vastaan. Riippuu nyt tietysti millä ajatuksella olet koirasi opettanut. Itse käytän tuota jälkimmäistä, jossa koira itse hakee ruudun keskikohdan. 

Tänään teimme myös ohjatun noudon kapulan oikeaoppista tuontia. Tämä treeni aiheutti Superille päänvaivaa, kun ei oikein mikään tapa johtanut palkkioon. Saimme onnistumisia noin viidestä metristä mutta sitten kun välimatka kasvaa, kasvaa myös Superin halu "pallutella" kapulaa. Teimme myös yhden tunnarin ja se onnistui ongelmitta. Myös Kiia ja Nämppä pääsivät tekemään ohjattua sekä tunnaria ruututreenin lisäksi. Nämppä selviytyi moitteettomasti ohjatun sekä vasemmasta että oikeasta mutta Kiia sen sijaan toisella toistolla ei taaskaan meinannut merkkiä kunnioittaa. Murr. Minun pitää nyt muistaa palkata merkistä. Ai niin, ja Superin kanssa olisi syytä nyt treenata merkkiä oikein ajatuksella silläkin riskillä, että saan sille rakennettua merkkimanian. Toisaalta Super ei käytä ihan niin paljon silmäänsä, ettei välttämättä aivan älyttömästi jää noihin merkkeihin kiinni. Ajatuksena on siis saada yleistettyä Superille ajatus merkistä sellaiseksi, jossa merkki tarkoittaa sitä, että Superin pitää juosta eteen noin kymmenen metrin päässä olevan esineen taakse. Se on ihan sama mikä siellä kymmenen metrin päässä on. Kiialla käytin jopa vitamiinipurkkia yhtenä merkkinä. Sama treeni on nyt tehtävä Superille mutta ehkä sillä tavalla viisaammin, että nyt menemme aina merkin eteen erikseen eli se ei voi olla mikä tahansa kentällä oleva tötsä vaan se on aina 10 metrin päästä meistä edessä. Otetaan treenin alle matalat merkit (punainen ja keltainen), korkea, oranssi kartio, valkoinen kukkaruukku, keltainen ja sininen hiekkasanko, vitamiinipurkki, juomapullo... tai vaikka sitten tulitikku.

Nastan kanssa olemme tehneet rengasta, keppejä verkkojen kanssa, A:n kontakteja, takakiertoja ja pakkovalsseja. Vaikka Nasta onkin varsin oppivainen otus, ei sillä ole kyllä yhtään kykyä tarjota itse asioita vaan sille pitää kaikki kädestä pitäen näyttää. Aikamoinen haaste aikaisemmin vain bortsuja kouluttaneelle... Melkein unohdin. Tein muuten Kiiankin kanssa A:n kontakteja ja nyt tuntuisi tyttö asian ymmärtävän. Tämä ei edes tehnyt tiukkaa. Kymmenkunta treeniä kotitalon portaissa ja avot! Kiiakin ymmärsi 2 on-2 off -tekniikan. Miksi sitä ei pysty olemaan tarpeeksi mustavalkoinen näissä asioissa? Siitäpä tulikin mieleen yksi aika osuva video, jossa juuri tätä mustavalkoisuutta käsitellään. Käypäs katsomassa se täältä.

Vatsatautia, tokokoe... ja kaukkaritreeniä

Viime viikko meni iloisesti vatsataudissa, joka alkoi hyvin lievänä mutta samalla kesti riittävän pitkään. Olin jaloillani ensimmäisen kerran sitten maanantai-illan vasta perjantaina ja silloinkin puntit tutisten. Lauantaina matkasimme Superin kanssa Pieksämäelle tokokokeeseen. Tuomarina oli aivan ihana mutta tiukasta linjastaan tunnettu Pulliaisen Riikka. Kokeemme alkoi todella hienosti. Istumisesta 9,5 (oli kerran siirtänyt tassujaan), paikkamakuu 10, seuraaminen 8 (alkuun olin itse vähän passiivinen mutta sitten skarppasin ja loppu menikin hienosti), luoksetulo 9 (osasi muuten tulla suoraan sivulle), ruutu 9,5 (tässä en tiedä mikä virhe tapahtui), ohjattu (oikea) 8 (Super taas saalisti tassuillaan kapulaa), hyppynouto 8 (paluu oli taas luvattoman hidas), tunnari 6 (haisteli, haisteli, nosti oman, ei saanut minulta palautetta, kun en muistanut hymyillä, kävi epävarmaksi, tiputti oman mutta nosti sen sitten ja toi minulle)... Riemastuin niin paljon tästä, että kehuin Superia varsin ruhtinaallisesti. Tästä sitten suoraan kaukkareihin... Vire liian korkea ja Super suoritti vaihtoja ihan omaan tahtiinsa ja ihan miten sattuu, kun tajusi tehneenä virheen. Kaukkarit 0. Pisteitä siis 241 ja hirveä harmitus päälle.Tässä kun on ollut yhtä sun toista, niin fiilikset olivat kyllä aika maassa. Jotenkin sitä toivoisi saavansa positiivisia kokemuksia edes harrastuspuolella, kun muilla tärkeimmillä elämän osa-alueilla tulee sen verran lunta tupaan. Päivän kuitenkin pelasti muiden meidän treeniryhmäläisten onnistumiset. Eikka teki Hemmon kanssa voittajassa hienon ykköstuloksen. Superin tyttö, Lova, ja Jonna tekivät myös avoimessa hienon ykköstuloksen, joka oli heille kolmas. Nähtiinpä avoimessa luokassa myös Nancyn ja Oton poika, Tikki, ja Mari, jotka tekivät komean ykköstuloksen sijoittuen luokassaan toiseksi. Kyllä sitä saa olla tyytyväinen näihin ihaniin, taitaviin ja aktiivisiin kasvatinomistajiin varsinkin kun he kertovat, kuinka mahtava heidän koiransa on ja kuinka paljon he ovat saaneet ja oppineet koiraltaan.

Kokeen jälkeen olemmekin paneutuneet kaukkareihin. Olen niitä nyt tehnyt joka ilta ruoalla. Täytyy sanoa, että kyllä Super kotona osaa. Ajatuksena on se, että vaikka vire on korkea (iltaruoka nostattaa kummasti virettä), pitää silti olla kuulolla. Eilen tein myös kapulan noutoa niin, että kapula oli seinää vasten. Yritän opettaa Superille, ettei kapulalle syöksytä. Teimme myös paljon oikealle kääntymisiä tai siis oikeastaan täyskäännöksiä ja pyörimistä myötäpäivään. Tämän lisäksi teimme sivulletuloja. Nyt minulla alkaa loma, yritän päästä treenaamaan joka päivä edes jotain. Seuraava koitos onkin sitten loppiaisena. 

Vapaaviikonloppuna paljon tokoa ja vähän agia

Perinteisestä poiketen päätin jättää tänä vuonna messarin väliin, kun arvelin, että myöskin tänä vuonna Super olisi karvaton, enkä viitsinyt pelkästään mummokoiran kanssa lähteä Helsinkiin. Muiden misseillessä Helsingissä me treenasimme pienellä porukalla Pieksämäellä. Tein ensin Kiian kanssa koko setin ja täytyy myöntää, että treenitauko näkyi kierroksina. Seuraaminen oli pääasiassa hyvää mutta kyllä se kontakti tipahti kaksi kolme kertaa. Zetassa jäävien käskyt kaikuivat kuuroille korville. Sitten kun Kiia keskittyi tarpeeksi, teki jäävät oikein. Luoksetulo oli hyvä mutta ruudussa selkeästi meillä on ongelma. Kiia jää aivan liian eteen ja kun käsken maahan, ottaa pari askelta eteen ja käy sitten maahan... ruudun ulkopuolella. Nyt ruudun paikkaa on treenattava ja tehokkaasti, jos mielii kokeisiin tammikuussa. Ohjatussa Kiia lähti hienosti hakemaan vasenta mutta sitten (taas) kesken kaarteen pongasi keskimmäisen ja haki sen. Huokaus. Toisella toistolla onnistui hienosti. Hyppynoudossa oli pieni harkinta-aika. Tunnari oli hyvä, vaikkakin vähän pureskeli sitä. Menin sitten kehumaan, että kyllä nämä ovat yleensä sen oman tuoneet. Kaukkareissa tarvittiin kahteen ekaan vaihtoon kaksi käskyä mutta muutoin ne olivat hyvät. Edelleen maasta seisomaan -vaihdossa Kiia ottaa takajaloilla sen yhden askeleen, koska on aivan liian etupainoinen. Treeni oli hyvä, sillä tulipahan huomattua, että noinkin kokenut koira tarvitsee sitä treeniä ennen koetta.

Hörötin talvimekossaan

Superin kanssa seuraamisessa edelleen ongelmia täyskäännöksissä. Näitä on vahvistettava todella paljon. Zetassa oli jotain säheltämistä. Luoksetulo ja ruutu olivat todella hyvät. Myös ohjattu oli hyvä, vaikka vähän saalisti kapulaa. Hyppynoudossa taas tiputti kapulan mutta nosti sen itse. Toisella kerralla onnistui hyvin. Mutta mitä tapahtuikaan tunnarissa? Toi väärän! Siis mitä??!!! Toisella toistolla keskittyi paremmin ja toi oman. Hui kamalaa, olen pitänyt tunnaria satavarmana liikkeenä mutta näemmä mikään ei ole satavarmaa, jos ei pidä liikkeitä yllä. Kaukkarit olivat ysin arvoiset.

Tänään menimme pienempien poikien kanssa maneesille. Tein Nastan kanssa agia (kepit verkkojen ja ohjureiden kanssa sekä takaakiertoja ja välistävetoja). Ensin tein Nastan kanssa ja sitten otin Superin. Superin kanssa tein zetan seuraamisen aloittamista. Meinaa sekoittaa ne törpöt ruudun ja ohjatun merkkeihin. Sitten teimme niitä oikealle kääntymisiä niin, että aloin tehdä täysympyrää ja palkitsin siitä, kun lähti ympyrään mukaan tiiviisti. Teimme myös yhden tunnarin ja ohjatun noudon kapulan noutoa. Yritän nyt iskostaa Superille päähän, että se on tartuttava kapulaa takaa kiinni, jolloin se käpälillä saalistaminen pitäisi jäädä pois. Läheltä tämä onnistuu mutta sitten kun tulee vauhtia, napsahtaa päässä saalisvietti. Superin jälkeen tein taas Nastan kanssa keppejä ja noita helppoja ohjauskuvioita. Sitten taas oli Kiian vuoro. Kiian kanssa zetan jääviä välittömällä palkalla, sekä ohjatun suuntia että ruudun paikkaa. Ruutua teimme parin hypyn kautta, kun ne kerran sattuivat maneesilla olemaan. Tein Kiian kanssa myös yhden tunnarin. Ai niin, teimme myös kaukkareiden vaihtoja ruudussa. Johan piti tytön keskittyä käskyihin. Treenituokion sai päättää Nasta.

MUISTILISTA:
- Kiia: ruudun paikka, luoksetulon maahanmenoon vielä enemmän nopeutta, kaukkarit, ohjatun noudon suuntien vahvistusta, tunnarin asiallinen kuljetus (ei korjailla otetta), hyppynoudossa se pienen pieni viive pois...
 - Super: täyskäännökset ja oikealle käännökset, ennakoinnin (loppuperusasennot, ruudusta lähtö, luoksetulon jääminen yms.) poistaminen, hyppynoutoon enemmän viettiä... Onhan tuota mitä hinkata.

Vapaaviikonlopuissa on se hyvä puoli, että ehtii treenaamaan, siivoamaan, paistamaan lettuja, olemaan lasten kanssa, nukkumaan (nykyisin) pitkään aamulla... :)

Miten ois kontaktitreeni?

Hyödynnänpäs kahvitauon ja kirjoitan tänne pari huomiota eilisestä agility- ja tokotreenistä.

Nasta:
- Pitää alkaa rakentaa kontaktien 2on-2offia selkeämmäksi.
- Pitää alkaa tehdä sylkkäri- ja välistävetotreenejä.

Muuten Nasta oli kyllä todella pätevä pikkukoira. Osasi jo takaakierrotkin. Ryhmäläiset kyselivät, onko Nastan kanssa tehty aikaisemmin agia, kun se on noin oppivainen. Eilinen treeni taisi olla meille ehkä kahdeksas mutta toisaalta, jos treenaat kerran viikossa, niin silloin kahdeksas treeni olisi kahden kuukauden päästä treenien aloittamisesta. Minun on ollut onni, kun olen päässyt nyt puuhastelemaan Nastan kanssa 2-3 kertaa viikossa.

Kiia:
- Kiia on tasan niin taitava kuin minä.
- Kiia teki hienot kontaktit A:lla.
- Pussista meillä oli suoraan kaksi hyppyä, joista toiselta pitkä vienti putkeen, joka oli A:n alla. Kun yritin juosta kilpaa, ei Kiia ottanut käskyjäni vastaan mutta sen sijaan kun rauhoitin menoamme jo ensimmäisen hypyn kohdalla, sain Kiian huomioon itseeni ja ohjattua tytön vaivattomasti putkeen. Tuo otus on sen verran kilpailuviettinen, että kilpajuoksussa korvat laitetaan lukkoon ja paahdetaan eteenpäin.
- Tein ensimmäistä kertaa merkkausta ja nämä onnistuivat todella hyvin. Kun Kiia tiesi, että hypyltä lähdetään tiukasti oikealle (90 asteen kulmassa lähes tulkoon), niin osasi koota itsensä ja hypätä ei ihan niin pitkälle kuin silloin, kun ajatteli, että olemme menossa eteenpäin. Valssillahan toki sain käännettyä hypyltä putkeen mutta hyppy oli tällöin auttamattomasti liian pitkä ja ohjauskuvio enemminkin pelastava kuin ennakoiva. Samaa kohtaa yritimme myös takaa ohjaamalla mutta siinä ongelmana taas hyppykaarteen pituus ja siitä johtuva mahdottoman laaja kaari sekä suuri riski siitä, että koira päätyykin väärään päähän putkeen.

Super:
- Tein Superin kanssa ohjatun noutokapulan tuontia, luoksetulon jäämistä, merkkiä, oikealle kääntymisiä, luoksetulon stoppeja, ruutua... mutta sitten ihan kontaktitreeniä... Niin. Tajusin, ettei ongelmana ollut viime kokeessa se, että liikkuri jäi puhumaan tuomarin kanssa vaan se, että Superin kontakti ehti laskea. Taas saisin katsoa itseäni peiliin, jos koirani meinaa varastaa luoksetulon lähdössä, ruudussa, perusasentoon siirtymisissä ja jos koirani ei ole koko ajan keskittynyt minuun. Perusasiat ovat näemmä jääneet taas vähemmälle huomiolle. Mutta jotain erityisen hyvääkin. Super oli aivan täpinöissään ja meillä oli todella hauskaa.

Nancy:
- Nancy joutui tyytymään ihan vain seuraneidin osaan. Jospa sitä taas aktivoituisi treenaamaan myös mummokoiran kanssa edes sen kerran viikossa.

Hiki virtaa ja balalaikka soi

Eilen menimme shelttivahvistuksemme kanssa myöhään illasta treenaamaan agilitya. Minä kun luulin, että pääsisin jotenkin helpommalla Nastan kanssa... Kyllä piti tämänkin (tulevan) mummon pistää töppöstä toisen eteen, jotta pysyin Nastan vauhdissa. Teimme lähinnä hyppyjä ja putkea. Harjoittelimme etenemistä kaarteella, etenemistä niin, että lopussa oli "sivuttaishyppy". Tämän lisäksi teimme vähän takaakiertoja sekä pakkovalssia. Ehdimme ottaa myös pari kolme kertaa A:ta.

Noissa etenemisharjoituksissa kyllä piti juosta ja lujaa niin, että hiki virtasi radion pauhatessa takana. Pirkko sparrasi meitä uudestaan ja uudestaan ja lopuilta onnistuin ehtimään viimeiselle esteelle niin, että sain Nastan ohjattua esteen taakse. Huh huh. Pitänee ottaa joku kerta kamera mukaan, niin saadaan jotain liikkuvaan kuvaankin.

Tänään on vuorossa taas agilitya ohjatussa ryhmässä. Superin kanssa jos tekisi vähän tokoa parkkiksella. Joululomalla lupasin treenata ahkerasi Nastan kanssa keppejä ja keinuja. Pirkko pitää meille tasokokeen tammikuussa, kun palaa etelästä.

Happamia sanoi kettu kun pihlajanmarjoja popsi

Olen tässä viime aikoina kuullut useamman pohtivan "nykytokon" tilaa ja tulevaisuutta. Tässä taannoin eräs tokotuomarikin kertoi tokossa nähneen monen rotuisia koiria silloin, kun hän tokouransa aloitti. Kyseinen tuomari myös totesi, että nykyään lajia tuntuu harrastavan yhden rodun edustajista pääosin tietty linja. Sitä en osaa sanoa, oliko kyseinen tuomari asiasta pahoillaan tai erityisen huolissaan mutta tämän suuntaisia ajatuksia olen kuullut monen muun esittävän.

Tilastojen valossa näyttäisi kuitenkin siltä, ettei tokoinnostus muissa roduissa ole varsinaisesti mihinkään kadonnut. Toki poikkeuksia varmaankin löytyy mutta otin tähän tarkasteluun kultsut, espajanvesikoirat, hoffit, suursnautserit (en jaksanut laskea kaikkien snakujen lukuja), rotikat, bortsut, uusi nouseva hittirotumme kelpiet, belggarit sekä pk colliet. Hoffeja lukuun ottamatta kokeissa on käynyt yllä mainituista roduista joko saman verran tai jopa enemmän vuosina 2004-2014. Nyt en jaksanut vertailla mitkä ovat olleet luokat tai tulostaso eri rotujen kesken. Toki selväähän on, että jotkut rodut ovat suhteessa "yliedustettuina" (esim. bortsut) kokeissa, jos vuodessa järjestetään about 350 tokokoetta, niin niissä jokaisessa on keskimäärin kaksi bortsua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muut rodut olisivat tyystin häviämässä tokokentiltä ja hyvä niin.

Itse kuitenkin toivoisin, ettei arvostelussa kiinnitettäisi niin paljon huomiota vauhtiin tai vietikkyyteen. Ymmärrän kyllä, että ainahan se on hienomman näköistä, kun koira esim. noutaa kapuloita vauhdikkaasti tai laukkaa täyttä päätä luoksetulossa ja pysähtyy kuin seinään mutta toisaalta, jos koira kuitenkin suorittaa liikkeet "ripeästi ja hallitusti sekä osoittaa selvää halua noudattaa ohjaajan käskyjä ja ohjausta", niin mielestäni sen kuuluisi saada siitä samat pisteet kuin koira, joka on lähtkökohtaisesti vietikkäämpi työskentelytavassaan. Sääntökirjassa toki todetaan, että:"Kun koiran nopeutta arvostellaan, tulee rodunomaisuus ottaa huomioon. Ihanne ei ole kaikille roduille sama. Kun koira reagoi käskyyn tai kutsuun välittömästi, liikkuu rodunomaisesti, pysyy tempossaan, ja osoittaa selvää halukkuutta suorittaa annettu tehtävä, tulee sen saada kiitettävä arvosana, ellei suorituksessa ole virheitä tai puutteita." 

No mitä tämä rodunomainen liikunta on bordercollieille? Joskus tuntuu, että bordercollieiden kuuluisi kaikkien olla järjettömän nopeita ja sähäköitä liikkeissään suorittaakseen liikkeet "ripeästi ja hallitusti" ja osoittaakseen "selvää halua noudattaa ohjaajan käskyjä ja ohjausta". Näin ei kuitenkaan ole mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei koira haluaisi noudattaa ohjaajan käskyjä ja ohjausta. Mielestäni sen kyllä näkee koiran yleisilmeestä ja kehonkielestä, onko se työskentelemässä iloisesti ja halukkaasti vai haluttomasti. Joskus silloin kymmenen vuotta sitten kun aloitin tokossa kisaamisen Nancyn kanssa, silloin tuntui, että riitti se, että koira tekee vaaditut tehtävät hyvällä ilmeellä, riittävällä nopeudella säilyttäen temponsa. Ei sen tarvinnut pinkoa tuhatta ja sataa luoksetulossa, ruudussa tai noudoissa. Nyt jos bordercollie laukkaa kevyesti ruutuun tai noutaa kapulaa kevyellä laukalla, vähennetään piste tai kaksi sen vuoksi, että koira olisi saanut olla nopeampi. Ihannoimmalla aina vain nopeampaa, vietikkämpää ja kenties temperamentiltaan vilkkaampaa koiratyyppiä eivät nämä meidän ihanat "dieselimme" voi enää sitä ykköstä ja nollaa saada tuomareilta, vaikka ne suorittaisivat liikkeet itselleen maksiminopeudellaan ripeästi ja hallitusti. Tottahan toki itsekin voin omilla valinnoillani vaikuttaa tähän mutta toisaalta itselleni sopii käteen hieman rauhallisempi yksilö kuin se vilkkaampi otus. Sen minkä häviän näyttävyydessä, voitan omissa hermoissani. :) Oikein vilkkaan tai vietikkään koiran kouluttaminen kun ei ole ihan niin helppoa kuin se saattaa joskus näyttää (silloin kun koira on jo oppinsa sisäistänyt ja tekee liikkeet näyttävästi). Mutta... happamia sanoi kettu kun pihlajanmarjoja popsi...

Agilityilta

Eilen oli taas vuorossa agilitya. Ratana oli jokin kisarata, jossa ihan kivasti työstettävää. Radalla myös A ja keinu. Meille alkuun vaikein kohta oli tuo A:n jälkeinen elämä (kasieste takaa ja sitten 9 ja vielä 10 vaikeasti tavallaan "takaa") ja sitten keinun jälkeen, kun tuli mahdoton kiire putkeen ja siinä piti vielä ehtiä tekemään persjättö. Yritin niin, että jätin Kiian keinulle mutta sitten se ei lukenut putkea. Tosiasiassa treenissä nousi esiin meidän todellinen ongelma eli kierrosten noustessa Kiia hutiloi kontaktit. Näihin minun pitäisi pystyä nyt oikeasti panostamaan, sillä muuten olisimme kyllä selvinneet tästäkin radasta todella mallikkaasti.

Nastan kanssa otin pieniä pätkiä sekä kolme neljä kertaa A:n. Nasta on kyllä aivan innoissaan tästä hänen uudesta harrastuksestaan mutta niin olen minäkin. Todella kiva päästä ohjaamaan vähän pienempää koiraa. Superin kanssa tein sitten agilitytreenin jälkeen tokotreenin pihalla. Teimme ohjatun noudon kapulaan tarttumista takaa, sivulle tuloa luoksetuloon yhdistettynä (olen ajatellut opettaa Superin tulemaan suoraan sivulle), merkkiä niin, että takana on ohjatun noudon kapulat sekä luoksetulon ekaa stoppia. Aivan lopuksi teimme yhden hyppynoudon. Super odotettuaan pari tuntia omaa vuoroaan oli kyllä taas niin liekeissä. Voi kun onnistuisimme saamaan tuon keskittymisen ja tarmokkaan ilmeen joskus myös kokeisiin.

Villisieluisuutta ilmassa?

Kävimme sitten lauantaina kokeilemassa onneamme tokokokeessa Pieksämäellä. Minulla oli mennyt koko viikko sairaslomalaisena, ja koirat olivat saaneet vain peruslenkkinsä. En tiedä johtuiko tästä vai mistä mutta Superissa oli pientä kurittomuutta havaittavissa. Sellaista hyväntahtoista kylläkin. Koeaamumme ei alkanut ihan parhaissa merkeissä, kun saimme aamulenkillä kahteen otteeseen naapurin labbiksen niskaamme. Ensimmäisellä kerralla koiran hampaissa oli Super, jonka sitten pelastin labbiksen alta. Onneksi matkassamme oli Superin tytön Novan omistaja Mirkku, joka oli apuna pitämässä hyökkääjästä kiinni. Ikäväksemme koira karkasi toistamiseen laumamme kimppuun ja tällä kertaa kohteena oli Nancy. Voin kertoa, että adrenaliinin taso veressä oli melko kohdillaan, kun lähdimme ajamaan Pieksämäelle. Tulimme paikan päälle hieman myöhässä mutta niin oli tuomarimmekin myöhässä. Koska meillä ei ollut hajua siitä milloin tuomari pääsee perille, käytimme koiramme ja kannoimme rotumestaruuskisan palkintoja sisään. Tuomari ilmestyikin kuin tuhka tuulesta ja liikkuri alkoi huudella koiria halliin. Meillä oli auto vähän kauempana parkissa, joten saimme sanan varsinaisessa merkityksessä juosta kehään. Minua vähän jännitti paikallaolot, kun samassa ryhmässä meillä oli musta labbis. Onneksi tästä ei aiheutunut mitään häiriötä vaan Super suoritti molemmat liikkeet kympin arvoisesti.

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa ja me olimme neljänsinä. Seuraaminen oli minun mielestä ihan mallikasta. Olisiko juoksusta täyskäännöt ja oikealle käännös hieman löysä mutta muutoin seuraaminen tuntui minusta hyvältä. Saimme siitä tosin vain 7,5. Zetassa jäi jostain syystä maahanmeno tekemättä. Saimme siitä siis 7. Mentyämme luoksetulon aloituspaikkaa, rakas Eikkamme alkoi selittää tuomarille jotain juttua ja minä pönttö en tajunnut ottaa Superia uudestaan perusasentoon ja kontakti lopahti. Kun annoin ensimmäisen maahanmeno-käskyn, Superilla oli ajatukset yleisössä. Jouduin siis antamaan toisen maahanmeno-käskyn. Pysäytykset olivat ihan jes. Saimme luoksetulosta 7. Ruudun merkki olisi saanut olla nopeampi. Ruutuun Super lähti ensin hitaammalla laukalla mutta sitten kiihdytti vauhtiaan. Ruutu olisi muuten ollut todella hyvä mutta minun pieni porsas lähti ruudusta liikkurin käskystä. Saimme ruudusta 6. Ohjatussa noudossa merkki olisi saanut olla nopeampi ja kyllähän tuo taas vähän saalisti. Olipahan loppuperusasentokin vino. Huokaus. Saimme siitä 7. Hyppynoudossa Super lähti hienosti hypylle, meni kapulalla, nosti suuhun ja jolkotteli kapula suussa esteen taakse minua katsomaan. Annoin toisen käskyn, jolloin Super hyppäsi ja toi minulle kapulan. Loppuperusasento oli vino. Saimme tästä kuitenkin nollan. Ilmeisesti tuomari tulkitsi liikkeen ikään kuin Super olisi tiputtanut kapulan ja tuonut sen vasta toisella käskyllä, vaikka tosi asiassa Super tarvitsi hypylle toisen käskyn. No ei tuo olisi meitä tältä konkurssilta pelastanut. Tunnari oli ihan jes. En tiedä mistä pistevähennys tuli. Saimme siitä siis 8. Kaukkareista saimme myös 8. Super ehkä eteni about 20 senttiä.

Summa summarum: minä varmaan mokasin zetan (varmistelin seisomista liiaksi pihalla ja enkä varmaan käskyttänyt tarpeeksi selkeästi). Mokasin myös luoksetulon aloituksen. Ruutu menee kyllä Superin piikkiin tai siis yksin treenaamisen piikkiin. Ohjatun noudon merkin ongelma ei ole uusi, eikä myös tuo saalistamisongelma. Liikkeiden lopetuksiinkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Hyppynoudon motivaatiota on myös nostettava. Fakta on, että lahjattomat treenaa... ja meidän pitäisi oikeasti treenata paljon useammin ja monipuolisemmin ja ja ja pienimmissä osissa ja ja ja...

Tästä oppineena menimme sitten eilen illasta maneesille treenaamaan Sadun kanssa, vaikka kuinka väsytti työpäivän jälkeen. Tein molemmille tytöille samanlaiset treenit. Super pääsi tekemään ohjatun noudon kapulan noutoa. Yritin ensin niin, että laitoin sen lähelle seinää. No, Superhan syöksähti kapulan kimppuun niin, että seinä kolisi. Ei auttanut. Yritämme nyt sitten sille kapulalle menoa takaa kiertämällä, josko saisimme taas vahvistettua tätä asiaa. Ongelmana se, että Super mielellään käyttää käpäliään eli käy ensin käpälillä kiinni kapulaan ja sitten nappaa sen vasta suuhun. Se on otuksena sillä tavalla kissamainen, että osaa tarttua myös "peukaloilla" esim. pehmeään Ikea-palloon.

Noutotreenin jälkeen teimme yhden hyppynoudon kissanruoalla. Yritän tällä tavalla nostattaa sitä virettä ja motivaatiota, jotta saisin liikkeestä vauhdikkaan. Superille kuitenkin se ruoka on se ykköspalkka, niin tehdään sitten sillä. Teimme myös ruudussa pysymisiä. Super reagoi Sadun toiseen käskyyn, ei siis ekaan... Jäin miettimään, että onko tämä nyt sitten huono asia. Siinä mielessä on, ettei ole tarkkaavaisena sen suhteen, kuka käskee mutta toisaalta kokeessa liikkuri tuskinpa huutelee kahteen kertaan. Toisella kerralla enää pylly hytkähti. Lopetimme treenimme ruutuun eli juoksin palkkaamaan Superin ruutuun.

Kiian kanssa en tehnyt tuota ohjatun noudon treeniä vaan aloitin hyppynoudolla ja jatkoin luoksetulon maahanmenoja putken kautta. Sadulta sain vinkin antaa sen maahan-käskyn vähän napakammin tai siis terävämmin hyvässä mielessä. Nyt käskyni on pitkälti samanlainen kuin Kiian maahanmeno eli valuva. Tämä tuntui toimivan noin kolmesta toistosta viidestä. Ongelmanahan oli se, että heitin pallon palkaksi ja sehän tunnetusti aiheuttaa Kiiassa tiettyjä tunnetiloja. :) Kiiallekin tehtiin ruututreeniä ja se oli ihan onnistunut.

Laumanvahvistuksemme Nastan kanssa tein putkeen menoja ja hyppyjä (korkeus nyt 35 cm). Tein myös takaa kiertoja. Hyvinhän tuo sheppo pelittää. 

Rallytokoa, tokoa ja kaikkea mahdollista

Olimme Nämpän kanssa lauantaina rallytokokisoissa Jyväskylässä. Molemmat radat olivat todella kivat, ja mielestäni suoriuduimme niistä ihan kunniakkaasti. Pisteitä saimme ensimmäiseltä radalta 80, kun en ilmeisesti ollut pysähdyksissä tarpeeksi pitkään vitostehtävällä. Saimme tästä 10 pisteen vähennyksen. Molemmilla radoilla jouduin uusimaan yhden tehtävän (- 3 pistettä). Ensimmäisellä radalla jouduin uusimaan tehtävän 7, koska kun otin Nämpän eteen, niin Nämppä istuttuaan kiepsahtikin takaa minun sivulle. Muut pistevähennykset liittyivät hihnaan ja sitten kontrollin puutteeseen eli käytännössä vasemmalle kieputuksiin, kun Nancy tahtoo edistää, jolloin näistä ei meinaa tulla oikein mitään. Tuomarina ensimmäisellä radalla oli Iiris Harju.

Toiselta radalta saimme 83 pistettä. Tässä oli onneksemme vähemmän noita vasemmalle kääntymisiä. Isoin virhe tuli tehtävällä 7, jossa hitaassa seuraamisessa Nämpän pylly meni kerran maahan. Tästä siis 10 pisteen virhe. Jouduin myös uusimaan viidennen tehtävän, sillä en saanut Nämppää kunnolla eteeni istumaan. Tämä kohta oli erityisen vaikea, sillä matkaa näiden tehtävien välillä oli vain 4 metriä ja koska joudun tekemään aika laajat kaarrokset noissa vasemmalle kääntymisissä, niin melkeinpä jo törmään vitoskylttiin. Loput pistevähennykset (4 yhteensä) taisi tulla kohdassa 12, jossa Nämppä meinasi kiertää vasemmalta puolelta sivulle mutta korjasi sitten itse tuon virheen ja jotain hihnan kanssa töllöilyä. Tuomarina toimi Tiia Hämäläinen.

Jatkamme varmaan jollain mittakaavalla rallytokoilua Nämpän kanssa niin kauan kuin terveys sen sallii. Treeniohjelmassa vasemmalle kääntymiset. Minun on opetettava Nämppä väistämään eli jättäytymään taaemmaksi. Mummokoira ei varmaan enää sillä tavalla aktiivisesti osaa takapuoltansa käyttää, että osaisi ne käännökset hoitaa takapäällään tyylipuhtaasti. Kisojen jälkeen kävimme vielä Killerillä Superin kanssa Mujusen koulutuksessa. Tämä olikin viimeinen kerta Kiian ja Superin yhteistä viiden kerran koulutusta.

Sunnuntaina päivällä otimme pihalla 2-on-2-off -tekniikalla kontaktien pysäytyksiä rappusilla. Kiia alkoi päästä jyvälle ajatuksesta. Jos saisin nuo kontaktit pelittämään, niin voisinpa vaikka suunnitella kisoja Kiialle ensi talvelle. Nyt en enää lähde lisenssiä ostamaan. Teimme myös keppien aloituksia yläpihalla kolmella aurauskepillä. Pitänee taas käydä ostamassa uusi satsi, niin saadaan koko keppisuora takapihalle. Superin kanssa otin ohjatun noudon suuntia, merkille menoa sekä ohjatun noudon kapulan tuontia.

Illasta ajelimme vielä Pieksämäelle treenaamaan. Super oli muuten ihan iskussa mutta tahtoo nyt taas ennakoida ja varastaa lähdöissä. Luoksetulossakin oli useamman kerran pylly pystyssä, kun käännyin koiraan päin... Myös ohjatun noudon merkkiä laiminlyötiin molempien tyttöjen toimesta. Sain kyllä pysäytettyä ne merkille mutta olivat kyllä ohi juoksemassa - pienet porsaat. Kiia oli taas aivan tulilla. Teki muuten hienon seuraamisen. On vain nyt alkanut laulamaan tokossa. Johan olemme pärjänneet tokossa jo seitsemän vuotta ilman laulua, joten saamme pärjätä jatkossakin.

Myös luoksetulo oli hieno. Ruudussa ensimmäisellä kerralla ajautui ulkopuolelle. Yritin sitten uudestaan useamman kerran, ja Kiia tarjosi milloin zetan merkeille menoa ja niillä makaamista tai niiden tökkimistä ja milloin luoksetulon takapalkalle menoa... Päätin sitten lopuilta ottaa ihan kosketusalustan kanssa tuota ruudun paikkaa. Monen monta toistoa tein väärällä palkkausajankohdalla. Oikein itseäni ärsytti, kun huomasin, että palkkasin aina väärästä asiasta eli ruudusta pois tulemisesta. On se vaikeaa. Muuten Kiia teki kyllä hienoa työtä. Voi kun pääsin pian taas Kiiankin kanssa kokeisiin. 

Aksa-tokoilta

Minusta kuulemma lähtee yhtä paljon ääntä agilityradalla kuin Kiiasta mutta kyllä tuo eilinen kieputusrata saikin minut välistä huudahtelemaan tuskasta. :) Tulipahan taas todettua, että minähän se olen Kiian agilitymenestyksen esteenä. Kivasti Kiia kyllä korjailee minun virheitä mutta huh heijaa, että sitä on surkea. Hauskaa meillä silti oli. Molemmilla. Superin kanssa teimme tuota kieputusta vähän kevennetysti ja pienimmissä osissa. Kiian kanssa todelliseksi ongelmakohdaksi muodostui ensin tuo kasilta pakkovalssin ja jonkinlaisen jaakotuksen kautta vienti ysille ja sitten vielä tuo 15-16 ja ennen kaikkea 16-17. Itse meinasin mennä aivan sekaisin ja sitten saksalainen ei meinannut ottaa onnistuakseen. Yritimme sitten siihen valssia mutta aina olin jotenkin väärinpäin koiraan nähden... Kiia lähtee hienosti takaakiertoon ja niistä olin erityisen onnellinen. Ties sitä vaikka innostuisi hinkkaamaan puomin tässä vielä kisakuntoon ja sitten ostamaan lisenssin ensi vuodelle.

Agilityn lomassa tein mummokoiran kanssa rallytokoa. Yritän nyt parantaa noita vasemmalle kääntymisiä ja kieppumisia. Ne ovat erityisen vaikea siksi, että Nämppä tahtoo vähän edistää seuraamisessa. Yritän auttaa nyt käden kanssa sen oikean paikan löytämistä. Onneksi käsiavut ovat sallittuja rallytokossa. Itse asiassa kokeilin kaukkareita Nämpän kanssa ja ne menivät oikein hienosti. Ties vaikka sitä innostuisi kisaamaan mummokoiran kanssa ihan tokossakin ensi keväänä...

Kiian ja Superin kanssa tein muutamat suuntaharjoitukset ohjattuun, luoksetulon stoppeja (seisomista Superin ja maahanmenoa Kiian kanssa) sekä ruudun paikkaa lähettäen kentän reunnalla olevaan ruutuun vähän mistä saattuu kentältä. Äitini koiran, Nastan, kanssa tein maahanmenoja, ruudun kosketusalustaa, vähän seuraamista, luokse- ja sivulletuloja. Nasta pääsi vähän aksassakin kaahaamaan.

Olin viime viikolla työmatkalla Roomassa, joten treenit ovat tosiaan jääneet aika vähiin. Kotosalla olemme tehneet ihan kaukkareita ja sitten sunnuntaina talkoiltuani FH-kokeessa kaahasin äkkiä Vihtavuoreen tekemään pienen tokotreenin. Superin kanssa harjoittelimme oikean puoleisen esineen tuomista suoraan eteen. Otimme myös vähän motivaatiotreeniä metallinoutokapulalle ihan tasamaannoutona. Myös luoksetulon ekaa stoppia tuli tehtyä. Meillä on Superin kanssa seuraava koe 15.11. Pieksämäellä. Jospa saisimme treenattua tätä ennen pari kolme kertaa, niin olisi varmempi olo seuraavaan koitokseen. Vielä olisi parantamisen varaa kaukoissa, ohjatun noudon oikeanpuoleisen kapulan luovutuksessa sekä merkille menoissa.

Apina selätetty

Selätimme eilen apinan Superin kanssa tokokokeessa. Aamu käynnistyi hieman poikkeuksellisesti, kun nuorimmaisemme oli (taas) kömpinyt viereemme nukkumaan ja häneltä oli tullut vaippa läpi. Vaihdoin vaipan ja koska oli vasta 6.15, ajattelin yrittää nukuttaa pojan uudestaan. En siinä kuitenkaan onnistunut, joten noustuamme olin jo yli puoli tuntia aikataulua jäljessä. Ehdin kuitenkin koepaikalle 8.40. Koirathan olivat vielä käyttämättä, joten ensimmäiseksi piti syöksähtää lyhyelle lenkille. Pakkasta oli aamulla vielä sellaiset 9 astetta ja koska en osaa tokoilla hanskat kädessä, piti minun paleleman aika kovasti.


Luokassa oli kuusi koiraa ja me olimme heti toisena suoritusvuorossa. Paikkaistuminen ja -makuu menivät hienosti. Super oli hienosti kuulolla. Olin ajatellut nostattaa Superia ennen omaa vuoroamme mutta nyt tyttö oli niin liekeissä, että käytin odotusajan lähinnä metsässä juoksenteluun. Seuraaminen oli ihan passelia. Täyskäännöksiä tein molemmilla tyyleillä vahingossa. Pitäisi varmaan päästä nyt johonkin lopputulokseen tämän asian suhteen. Askelsiirtymissä taisin muuten astua kerran Superin hännän päälle. Zeta (i-s-m) oli hieno. Luoksetulo oli myös hyvä. Eteentulo olisi kyllä saanut olla tiiviimpi. Saimme siis seuraamisesta 8, zetasta 10 ja luoksetulosta 9. Ruudun merkki oli ihan ok mutta ruudulle lähtiessään Super vilkaisi luoksemenon ekalle stopille ja oli miettiväinen. Ajatteli varmaan namin olevan siellä maassa. Onneksi kuitenkin jatkoi matkaansa ruutuun. Loppu oli hyvä. Saimme siitä 9. Jatkossa pitää olla treenaamatta tuota stoppia namilla Pieksämäellä, sillä seuraavalla kerralla Super saattaa vaikka mennä tarkistamaan asian. Hänen mielestään olisi suuri synti jättää nameja maahan.


Ohjatussa saimme totta kai oikean... Sehän on meille se heikompi puoli. Ennen omaa vuoroamme otin pihalla muutaman merkin niin, että kapulat olivat takana ja neljä suuntatreeniä namikupeilla. Tein myös yhden tasamaanoudon metallikapulalla. Palkaksi märkäruokaa. Ohjattu nouto onnistui hyvin mutta luovutus olisi saanut olla tiiviimpi ja loppuperusasento suorempi. Saimme siitä 9. Hyppynoudossa metallikapula tuntui jopa minun käteen todella lämpimältä. Pitää muuten pyytää ensi kerralla ottamaan kapula jäähtymään tai laittamaan kylmä- tai siis tässä tapauksessa kuumalaukkuun vaikkapa pyyhe eristeeksi. Super hyppäsi, nosti kapulan, hyppäsi ja tiputti sen maahan, nosti sen itse ja loppu meni hyvin. Saimme siitä 7. Tunnari oli hieno. Siitä tuli kymppi. Kaukkareissa maasta seisomiseen tarvittiin kaksi käskyä. Saimme 7,5. Kokonaispisteet 284 ja luokkavoitto. Nyt on yksi apina selätetty. Vielä pitäisi selättää kolme apinaa...


ps. Kirjoitan tätä tekstiä junasta käsin kännykällä. Pahoittelen, jos teksti on virheitä täynnä.

Apina niskassa

Kävimme eilen illasta tokoilemassa pienesti. Päätin olla menemättä agilitytreeneihin, kun minulla on kuitenkin se AB-kuuri päällä. Ei nyt passaa tässä hirveästi hengästyä, jotta olen varmasti kunnossa loppuviikosta. Tuon yhden otuksen kanssa kun ei selviä agilitystä ilman hengästymistä...

Otimme siis tokoa ja ihan pienesti, sillä meillä on koe lauantaina. Viimeksi koe meni ihan kivasti, vaikkakin paljon parantamisen varaa olisi ollut erityisesti ohjatussa ja ruudussa. Kaukkarithan meni nollille Superin suorittaessa vaihtoja omaan tahtiinsa ja vieläpä väärässä järjestyksessä. En osannut sitten reagoida tarpeeksi nopeasti ja yrittää pelastaa tilannetta. Tässä muuten linkki aivan loistavaan videoon, jossa käydään läpi kauko-ohjauksen perusteet. Vielä pitää lisätä noihin ohjeisiin sellainen tarkennus, että koiralle on hyvä opettaa vaihdot jommallakummalla tekniikalla.

 https://www.youtube.com/watch?v=qdaLFIJAnDU&feature=youtu.be

Eilinen treeni oli varsin positiivinen mutta silti jotenkin tuntuu, että kun noita epäonnistumisia kokeissa on jo kertynyt useimpia, alkaa sitä kahta kauheammin jännittää uusia kokeita. Tämä on jo lähtökohtaisesti huono asia. Jos en pysty luottamaan koiraani ja sen osaamiseen, koe luultavasti menee pieleen jo ihan omasta jännityksestäni. Olen kisannut Superin kanssa jo kahdeksassa kokeessa EVL:ssä ja paras tulos toistaiseksi on ollut vahva kakkostulos. Ensimmäinen koe Varkaudessa meni kyllä kokemattomuuden piikkiin. Toinen kokeemme Mikkelissä oli elämäni hervottomin tokokoe. En ole eläissäni nauranut yhtä paljon tokokokeessa kuin mitä nauroin Mikkelissä. Kun Super alkoi pöllöillä, lähdin minä hölmöilyyn mukaan ja tarjosin jopa koiraani myyntiin. Tuomari olisi kuulemma sen ostanut viidellä eurolla. Kyseli itse asiassa Pieksämäellä viimeksi kun nähtiin, että missä se hänen koiransa oli. :P Seuraavissa kokeissa olikin jo yrittämisen makua mutta aina jokin juttu on mennyt pieleen ja tulos jäänyt saamatta. Ruutu ja näemmä kauko-ohjaus ovat tuottaneet eniten päänvaivaa. Nyt kun noita epäonnistumisia on jo muutama takana, on se apina niskassa aika suuri. Jotenkin tuntuu, että tänä päivänä ei enää arvosteta ns. hikisiä ykköstuloksia eli jos teet vähän yli 256 pisteen ykköstuloksen, se on niin kuin et olisi tehnyt ykköstulosta. Kansa hurraa vasta yli 280 pisteen ykköstuloksista. En tiedä missä vaiheessa tokosta on tullut kilpailulaji, sillä itse puhun edelleen kokeista, joissa jokainen mittelöi itsensä kanssa. Komeiden ykköstulosten lisäksi koiran kuin koiran ollakseen hyvä pitäisi valioitua tyyliin kuudessa kokeessa ja sekin mieluiten alle kaksivuotiaana. Tämäkin on mielenkiintoinen ajattelutapa. Meitä on niin moneksi. Jotkut lähtevät kokeisiin täysin valmiin koiran kanssa, toiset menevät katsomaan mitä vielä pitäisi osata treenata. Toiset käyvät kokeissa tutuilla kentillä, toisille taas tämä ei ole mahdollista. Myös treenimäärät vaihtelevat. Itselläni työssäkäyvänä, kolmen pienen lapsen äitinä treeniaika on aika rajallista ja joudunkin paljon treenailemaan takapihalla tai eteisessä. Tosiasiassa en tiedä jaksaisinkokaan treenata ihan niin ahkeraan mitä monet muut, vaikka se olisi minulle mahdollista. Usein pitkän työpäivän päätteeksi sitä kaipaa vain metsälenkkiä koiruleiden kanssa. On toki koiramateriaaleissakin eroja, sitä en kiellä mutta esim. omien koirieni kohdalla näkisin suurimmaksi ongelmaksi sen, etten ole treenannut ihan niin ahkeraan ja ennen kaikkea en niin säntillisesti mitä olisi pitänyt alusta lähtien. Jospa sitten sen seuraavan kanssa jo osaisin tehdä tietyt asiat oikein... No toisaalta nämä vuodet tokon parissa kolmen tyystin erilaisen koiran kanssa on kehittänyt minua kouluttajana. Kiian kanssa en ole tehnyt ihan niitä kaikkia virheitä, joita tein Nancyn kanssa. Tosin Kiia on tuonut minulle toisenlaisia haasteita mitä äitinsä. Superin kanssa osasin tehdä tietyt asiat toisin kuin Kiian kanssa mutta Superinkin kanssa menin hieman metsään, kun tein tokosta aika yksitoikkoista ja matalavireistä puuhaa. Nyt ollaan oltukin jo innovatiivisempia ja innostuneempia.

Mutta joo siis itse eiliseen treeniin. Superin kanssa tein luoksetulon ekaa stoppia lätkällä. Ensimmäinen toisto oli huono, kun Super taas etsi sitä lätkää maasta. Tieten tahtoen käytän maanväristä lätkää. Seuraavat toistot olivat todella hienot, kun Super alkoi tähdätä merkille. Olen nyt siis treenannut luoksetulon stoppia sillä ajatuksella, että opetan Superin juoksemaan ensimmäiselle merkille lujaa ja pysähtymään sille. Apuna käytän namialustaa, joka on noin 30 senttiä törpän sivulla. Olemme tehneet näitä treenejä nyt neljä kertaa ja ajatus alkaa muodostua Superin päähän. Katsotaan kantaako se vielä koetilanteessa. Superinhan stopit ovat olleet jokseenkin valuvia eli se ei pysähdy heti siitä vauhdista, vaikkakin alkaa suorittaa stoppia heti käskyn saatuaan. Tämän jälkeen treenasimme ohjatun noudon merkkiä niin, että merkin takana oli ohjatun noudon kapulat todella lähellä. Ensimmäisellä kerralla Super meni seisomaan kapulan taakse. Annoin uuden käskyn, niin meni toisen kapulan taakse ja lopuiltaan toi minulle yhden kapuloista. Aloitimme alusta ja nyt merkit olivat todella hyviä. Super vallan innostuu tästä treenistä, vaikka en kyllä tiedä miksi. Tämän jälkeen teimme muutamia suoria ruutuun lähetyksiä läheltä ja siitä palkka. Ruututreenin jälkeen otimme ohjatun suuntia namikupeilla. Naksutin jo pelkästä käännöksestä. Lopuksi jumppasimme kaukkareita niin, että namipalat olivat sivulla. Toimi hyvin.

Kiian kanssa keskityin luoksetulon maahanmenoihin, kun ne ovat aika hitaat Kiialla. Tahtoo aina välistä jäädä kyttäämään. Ajatuksena on nyt palkata tästä mahdollisimman paljon, jotta alkaisi tarjoaamaan sitä nopeammin. Teimme myös suoria ruutunmenoja sekä ohjatun noudon suuntia namikupeilla. Lopuksi samanlainen kaukkaritreeni kuin Superille. Nancy pääsi tekemään rallytokoa. Yritän nyt Nancyn kanssa korjata seuraamisen paikkaa, kun mummo on alkanut edistää. Jatkossa Nancy saa palkan vain takaa. Jospa se alkaisi pikku hiljaa siitä siirtyä vähän taaemmaksi. Mummohan on menossa rallytokokisoihin 1.11. Hui!

Varmuus tuo vauhtia

Kävimme tyttöjen kanssa eilen iltalenkin jälkeen treenaamassa Vihtavuoressa tokoa. Jokaisen kanssa ehdin ottaa vartin treenin ennenkuin valot sammuivat kentältä. Aiheena Superille oli eilen oikealle käännökset sekä täyskäännökset, luoksetulon ensimmäinen stoppi sekä ohjatun alkuviritys. Super on tehnyt melko löysiä käännöksiä oikealle ja nyt kun olen alkanut tehdä täyskäännökset myötäpäivää, niin niissä on ollut löysyyttä. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi minulle on sanottu, että täyskäännökset vastapäivään eivät ole niin kivannäköisiä, sillä ne tuntuvat minusta hyviltä. Pitäisiköhän minun pitää pintani ja tehdä vain ns. pk-käännöksiä vai yrittää nyt sitten fiilata tuo täyskäännökset kuntoon? Siinäpä pulma.

Luoksetulon stoppia olen nyt kaksi kertaa treenannut lätkällä eli laitan merkin viereen lätkän, jolle laitan namin. Super siis näkee tämän. Ajatuksenani on, että Super oppii juoksemaan lujaa merkille ja pysähtymään siinä. Joskus joku treenikavereistani aikoinaan kokeili tätä koiralleen mutta suoraan sanoen en muista miten se toimi. Testataan nyt tätäkin tekniikkaa Superin kanssa. Takapalkka jumittaa Superia liikaa, kun taas jos palkka tulee edestä, niin stoppi ei ole tarpeeksi napakka. Pallon heitto ei myöskään saa toivottua reaktiota aikaiseksi. Ensimmäinen yritys ei ollut hyvä, koska Super tuli hitaasti lätkälle. Se etsi sitä silmillään. Käytän sellaista harmaata lätkää, joka ei oikein erotu hiekasta mutat ajatuksena onkin opettaa, että juokse about puoli metriä pysäytysmerkkien sivussa merkille. Seuraavat kolme toistoa olivat todella hyvät. Super juoksi lujaa merkille, pysäytin ja sitten se söi namin lätkältä. Katsotaan saammeko tällä aikaiseksi toivotun näköisiä stoppeja. 

Ohjatussa vein vain kaksi kapulaa ja nekin about 7 metrin päähän merkistä sivusuunnassa. Ajatuksena oli virittää koira jo ennen merkille menoa haettavaan suuntaan. Ensimmäisenä otin oikean. Se onnistui. Super muuten nyt jo tiputtaa kapulan suusta kesken noudon päästäkseen palkalle eli olen onnistunut murtamaan tämän tosikkoluonteisen koiran kaavan päässä ja saamaan sen hieman "tottelemattomaksi". Aikaisemminhan Super ei suostunut missään noudoissa tiputtamaan kapulaa kesken, vaikka kuinka vedin taskusta herkkuja, leluja tai palloja. Hän ajatteli, että kun hänet on käsketty noutamaan, niin sitten kanssa noudetaan. Eihän siinä muuten mitään ongelmaa mutta jos haluan treenata vauhtia, niin sitä vauhtia on helpointa saada esiin juuri sillä, että koira vapautetaankin tehtävästään esim. leluun kesken noudon. Toinen toisto meni mönkään, kun Super oli hakemassa toistamiseen oikeaa mutta toisella yrittämällä lähti hienosti vasemmalle. Loput toistot onnistuivat hienosti. Superista selvästi näki, että se tiesi jo merkillä kumpaa kapulaa ollaankaan hakemassa. Minulla oli siis kapulat valmiina maassa eli tein tämän treenin vaikeamman kautta, kun kukaan ei ollut kulkemassa oikealta vasemmalle tai toisin päin. Nancyhän joskus aikoinaan yhdisti suunnan liikkurin kulkusuuntaan ja tiesi siitä kumpaa ollaan hakemassa. Sunnuntainahan kun treenasin ohjattua tyttöjen kanssa, treenasin kolmella kapulalla niin, että ne olivat toisiaan todella lähellä. Kapulat eivät myöskään olleet kovin kaukana koiran takana. Tämän treenin tarkoitus oli opettaa koiraa erottamaan vasemman ja oikean eli katsomaan, että tässäpäs kolme kapulaa ja kaikki toisiaan noin lähellä, niinpä tuon aina sen reunimmaisen joko vasemmalta tai oikealta. Eilinen ohjatun noudon treeni Superin kanssa lämmitti erityisesti siksi mieltäni, että nyt noudoissa oli vauhtia. Olenkin aina sanonut, että Superiin tulee vauhtia sitä mukaan kun varmuus liikkeen suhteen kasvaa. 

Kiian kanssa tein heti alkuun samanlaisen ohjatun noudon treenin kuin Superin kanssa ihan vain siksi, että sillä oli vire heti aika korkealla, jolloin virheitä sattuu helpoiten. Nyt kuitenkin Kiia onnistui täydellisesti tuosta treenistä. Seuraavaksi tein Kiian kanssa luoksetulon maahanmenoja, kun ne ovat välillä vähän turhan hitaat. Eihän Kiia koskaan ole läsähdellyt maahan, joten tätä olisi pitänyt työstää jo aika päiviä sitten. Nyt sitten keksityimme tähän ja ihan hyvältä se alkoi näyttää. Lopuksi Kiia pääsi tekemään tunnistusnoutokapulan tuontia suoraan sivulle. En nyt varsinaisesti ole siirtämässä noutoliikkeitä sivulle mutta sainpas tytön keskittymään johonkin muuhun kuin kapulan narskutteluun. 

Nancyn kanssa teimme rallytokon liikkeitä. Mummokoiralla tuntuu olevan enemmän intoa kuin järkeä mutta antaa sen nyt intoilla. Sehän se kai tässä on tärkeintä. Intoilu siis näkyy julmettomana edistämisenä, joka vaikeuttaa nimenomaan käännöksiä.

Pari huomiota sunnuntain tokotreeneistä

SUPER

1) Superin pysäytyskäsky merkillä on stop, eikä seiso. Kaksitavuisesta (sei-so) menee yleensä maahan.
2) Ohjatussa noudossa muista kääntää ensin katse haettavaa kapulaan ja sitten vasta käsky + käsimerkki
3) Ennakointia nähtävissä kaukkareissa. Pidempiä välejä on nyt työstettävä.

KIIA

...ei mitään uutta... Kiia teki hienosti. Sössittiin vain ohjattu nouto ensimmäisellä yrittämällä. Jotenkin olisi saatava Kiia ymmärtämään jo ennen merkille lähettämistä kumpaa kapulaa ollaankaan hakemassa.

Kiiasta Q-koira?

Kuten poikani asian eilen ilmaisi:"Kiiasta tulee kuukoira!" Tällä viikolla olemme tehneet pariin otteeseen kaukkareita ihan kotarissa sekä Supran kanssa ohjatun noudon suuntia takapihalla. Keskiviikkona emme päässeet agilitytreeneihin, kun Eliaksella oli karting-treenit. En sitten jaksanut lähteä kentälle kahden pienimmän pojan kanssa vaan pakkasin heidät autoon ja lähdin metsään lenkille. Eilen pääsimme sitten hakutreeneihin. Vanhin pojistani lähti matkaan. Päätimme olla tallaamatta aluetta sen tarkemmin eli kävimme kyllä merkitsemässä piilot takana mutta emme sitten muuten tallanneet aluetta. Tuli laitettua piilot vähän turhan lähelle toisiaan, minkä huomasin sitten itse treenissä. Ajatuksena oli toteuttaa seuraavanlainen treeni:

1. pisto vasen etukulma, piilona pressulla peitetty häkki: sinne 15-20 haukkua ja maalimieheltä palkka

2. pisto oikea etukulma, avopiilo, palkka minulta sitten, kun menen paikan päälle

3. pisto vasemmalle on tyhjä

4. pisto on suora pisto ja palkka maalimieheltä 10-15 haukun jälkeen

5. pisto on "L-pisto" ja siitä palkka suoraan maalimieheltä ilman haukkumisia.

Kuinka treeni menikään? Ensinnäkin Elias lupautui yhdeksi maalimieheksi ja niinpä pyysinkin häntä menemään viidenneksi maalimieheksi alueen "ulkopuolelle" yhden kiven taakse. Elias lähti kulkemaan piilolle ennenkuin muut maalimiehet tulivat edes alueelle. 

Ensimmäiselle pistolle, kun lähetin Supran, lähti Super selkeästi jäljestämään Eliaksen jälkiä. Pyysin takaisin ja lähetin pari askelta edempänä. Nyt Super meni mökille, ilmaisi hienosti ja jatkoimme treeniä. Toinen pisto oikeaan etukulmaan lähti täysin vinoon. Super meni joitain jälkiä pitkin, ja niinpä otimme sen uudestaan. Nyt eteni suorempaa ja löysi ukon. Ilmaisussa pieni tauko, kun lähestyin maalimiestä. Kolmas pisto eli toinen pisto vasemmalle piti olla se tyhjä pisto ja sitähän se oli mutta jouduin pyytämään Supran pois, kun se meinasi taas lähteä Eliaksen perään... Oliko viisas veto tämä vai ei? Siinäpä kysymys. Tuliko opetettua koiralle, että tule pois metsästä, vaikka olet saanut hajun maalimiehestä? No tuli. :( Neljännelle pistolle eli toiselle pistolle oikealle lähetin kolmannen merkin kohdalta... siis epähuomiossa. Olimme laittaneet merkit niin lähelle toisiaan, että kävelin vahingossa kakkosmerkin ohi. Super teki siis töitä taaksepäin mutta ei se varmaan yhdestä kerrasta rikki mene. Viides pisto eli kolmas pisto vasemmalle oli se Eliaksen löyty. Emme olleet siis tallanneet edes alueen takareunaa tässä kohdin vaan olin pyytänyt Eliasta kävelemään alueen yli yhden kiven taakse. Löytyi se poika sieltä metsästä. Siitä pisteet Supralle. 

Pohdintoja treenistä. Kun aluetta ei ole tallattu, eikä oikein pistoillekaan oltu paljon neljännellä tai viidennellä kuljettu keskilinja kautta, niin Superin suoraan eteneminen ei oikein onnistunut vaan Eliaksen ym. satunnaiset jäljet veivät mennessään. Seuraavalla kerralla meidän onkin keskittyttävä nyt tähän suoraan uppoamiseen. Ajattelin, että teemme seuraavalla kerralla treenin, jossa aluetta ei ole tallattu ja maalimiehet menevät takalinjalle takakautta. Otamme pariin ensimmäiseen pistoon avut ja sitten yritämme ilman apuja ja loppuun taas jotkin avut. 

Mutta ei tässä kaikki. Kuten kirjoituksen otsikko antaa ymmärtää, vedin sitten eilen hatusta villin ajatuksen ja kokeilimme Kiian kanssa pari ukkoa. Innoissaanhan tuo metsään lähti ja haki ukoilta palkat. Ajattelin, että Kiialla kun kuitenkin on tuota taistelutahtoa ja kun se tykkää ihmisistä ja kun sille ei ole ongelma vetää hihnassa :P, niin miksi sitä ei voisi yrittää Kiiankin kanssa hakua. Haukkuvaksi koiraksi en sitä kyllä saa, vaikkakin se haukkuu agissa mutta ei sillä pokka kestä komentaa vierasta ihmistä, joten rullakoira siitä tehtäisiin. Niinpä ajattelin, että kun Super nyt joka tapauksessa keväällä jää tauolle (tai siis jos hyvin käy, niin jää tauolle), niin voisinhan yrittää Kiian kanssa tuota hakua. Jos ei ikä riitä kisaamiseen, niin kehittyypähän minun taidot koiran kouluttajana. Alustavasti jo vuorottelisin näiden kahden kanssa treenit... Katsotaan nyt miten homma alkaa sujua Kiippulin the Quu-koiran kanssa.

Aksaa ja hakuilua

Keskiviikkona kylmästä kelistä huolimatta raahauduin aksatreeneihin ja hyvä niin. Meillä oli kyllä varsin kivat treenit. Super pääsi tekemään rataa minikorkeuksilla. Olen nyt ajatellut, että jos Superin hitaus johtuu siitä, että se käy epävarmaksi minun ohjauksesta, niin sittenhän sitä on vissiin harjoiteltava. Niin teimme. Välistä nähtiin jo muille esteille karkaamisia, mistä luonnollisesti Super sai palkan: :P Eikö ole loogista? Taka-ajatuksena minulla on se, ettei agilityssä ole epäonnistumisia. Jos ohjaan huonosti tai huolimattomasti (karkaamiset toiselle esteelle), se ei suinkaan ole koirani vika. Hienoa vain jos alkaa ratkoa tilanteita itse. Kiian kanssa muutoin rata oli varsin sujuva paitsi tuo renkaan jälkeen pitkä kepeille vienti. Jos jäin liian taakse, mentiin hypylle tai putkeen. Jos menin liian eteen, Kiia aloitti pujottelun tokasta tai jopa kolmannesta välistä. Todella vaikea tilanne mutta niin oli ollut kisoissakin tämä monelle koirakolle varsin haasteellinen kohta radalla. 

Agitreenin yhteydessä otin ohjatun noudon suuntia namikupilla, nurmella ruutua sekä yhden tunnarin. Taisinpa tehdä yhden luoksetulonkin molempien kanssa. Vähänhän se on sellaista hätäistä, kun treenaan nyt kahdella koiralla samassa ryhmässä aksaa, niin siihen väliin ei ihan hirveästi aikaa jää muun turinan lisäksi tokoiluun.

 

Eilen menimmekin sitten vuorostaan hakuilemaan. Johan olikin aika päästä hakutreeneihin. Meitä ei ollut kuin Niina, Riikka ja minä mutta saimme varsin kivat treenit vedettyä kaikille kolmelle. En tiedä meneekö uusi filosofiani haun suhteen mehtään mutta nyt kun kokeita ei ole tulossa, voinen kokeilla. Juttelimme nimittäin Niinan kanssa aksatreeneissä tuosta Superin hakuilussa ja mietimme, että koiranhan tulisi saada sille se paras palkka. No mikäs sen parempi palkka Superille kun tyytyväinen mamma. Vaikka Super ei nyt olekaan mikään pidättyväinen koira ja suhtautuu vieraisiin ihmisiin avoimesti, ei se rakasta ihmisiä sillä tavalla kuten esim. Kiia. Olenkin tullut siihen tulokseen, ettei Superin tarvitse rakastaa maalimiehiä (vaikkakin tutut, jo jonkin verran Supraa palkanneet ovat ihquja). Sen ei myöskään tarvitse viihtyä maalimiehellä. Riittää, kunhan pidämme huolen ilmaisun kestosta ja kyllähän tuo akka kehtaa haukkua räksyttää palkkaa maalimieheltä. Kokeessammehan kävi niin, että Super lopetti työskentelyn ensimmäisen maalimiehen jälkeen. Oli sitä mieltä, että hae kuule ihan ite ukkos, kun ei palkkaa tule. Ei tosi. Mielestäni Super kävi vähän epävarmaksi ja lopetti työskentelyn. Nyt pitäisi kertoa tytölle, että se tekee hyvää työtä (sosiaalinen palkka), vaikka sitä ruokaa ei juuri nyt tässä ja heti tulekaan. Niinpä päädyimme sellaiseen treeniin, jossa ensimmäisellä pistolla maalimies ei palkkaa Supraa. Eka piilo oli umpipiilo, jossa Superin ilmaisu takkuili. Kun tulin piilolle, otin Superin haltuun ja pyysin maalimiestä nousemaan pois piilosta. Tämän jälkeen kuljetin Superia ehkä sen kolme askelta, kehuin ja palkkasin itse. Seuraava maalimies olikin "peräänjuoksu". Tähän ei siis muuta kuin haukun aloitus ja palkka maalimieheltä. Toinen maalimies tuli taas suoraan vasemmalle. Tähän taas pitkä ilmaisu ja ei maalimieheltä. Minulta kehut ja palkka. Nyt ilmaisu oli virheetön. Neljäs pisto oli myös suora. Maalimies oli kulkenut takalinjalla piilolle. Emme muuten tallanneet aluetta ja Super oli ensimmäisenä, joten Superin piti pystyä etenemään se 50 metriä ilman high way'tä. Hyvin onnistui. Viimeinen pisto oli myös suora mutta nyt maalimies palkkasi Superin. Neljä ensimmäistä palkkaa oli vähän pienempiä ja viimeisenä tuli sitten iso palkka. Sen saatuaan Super juoksi keskilinjalle minun luokse hakemaan kehuja. Superin ilme oli todella iloinen ja tarmokas. Jos nyt saisimme lisää tällaisia treenejä hyvällä ilmeellä ja vielä ne tottiksen esteet kuntoon, niin kaipa me voimme ensi vuonna kisata myös haussa.

Ei enää mitään ex tempore

On se ihminen kumma, kun aina pitää lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Ei siitä tule kuin paha mieli... tai no joo, tuli siitä ensin hirveän hyvä mieli mutta sitten suuren suuri pettymys, kun onnetar ei ollutkaan suotuisa meille. Lauantaina ajoimme tyttöjen kanssa Pieksämäelle treenaamaan tokoa. Teimme kaikki liikkeet lähes kokeenomaisesti. Treeni meni hienosti ja hyvin mielin voinen lähteä tulevan viikonlopun tokokokeisiin. Lauantaina kisaan Kiian kanssa Pieksämäellä ja sunnuntaina Superin kanssa Kangasalalla. Illasta sain sitten soiton Mäntästä, että meille olisi jälkikokeeseen paikka. Sain asiat järjestymään niin, että päätin ottaa paikan vastaan. Superhan on ajanut tänä vuonna yhteensä kolme jälkeä, joista kaksi keväällä ja yhden nyt EK-kokeessa. Ajattelin, että jospa se nyt onni olisi myötäinen ja saisimme edes yhden pk-koularin tältä kaudelta. Koe alkoi jäljellä. Janalla Super lähti vetämään oikealle. Siinä edessä oli sellainen karahka, johon liina sitten tarttui. Liinan nyppäsystä Super kääntyi takaisin (otti sen ilmeisesti kieltona) ja pyysin Superin takaisin luokseni. Selvitin liinan takaisin käteeni ja lähetin uudestaan. Super lähti etenemään hiljalleen ja nosti jäljen. Se oli nyt sitten takajälki. Pyysin tulemaan luokseni ja nostatin jäljen oikeaan suuntaan. Saimme janasta 32 pistettä. Alkuun maasto oli helppoa kangasmetsään mutta sitten tulimme hakkuuaukiolle, jonne oli tehty yksi kulmakin. Sieltä löytyi myös neljäs keppi. Super selvitti hienosti koko jäljen työskennellen todella rauhallisesti. Aikaa meillä meni n. 15 minuuttia ja jäljeltä nousi siis kaikki kuusi keppiä.

Esineruudussa oli hieman sikailun makua, kun Super haukkui minulle ja meinasi hyppiä vasten. Jätti myös luovutuksen kesken eli luovutti molemmat esineet maasta käsin. Pieni porsas. Saimme esineruudusta ansaitusti vain 25 pistettä. Sitten lopuksi olikin tottis. Nostatin Superia vähän ennen tottista mutta se ei auttanut. Jos kentälle mennessä Super alkoi vilkuilla esteitä. Seuraamisessa jätätti takaisin tullessa, sillä sillä kohdin olivat myös esteet. Saimme seuraamisesta tyydyttävän. Liikkeestä istumisessa jouduin antamaan vartaloavun, kun Super meinasi ennakoida istumisen. Itse istuminen ja loppuliike meni hyvin. Saimme tyydyttävän. Liikkeestä maahanmenon Super ennakoi niin, että alkoi jättäytyä seuraamisosuudella taakse, jolloin annoin sitten käskyn. Myös luoksetulo olisi saanut olla nopeampi. Saimmekohan siitäkin tyydyttävän. Liikkeestä seisomisessa ei ollut ongelmia. Saimmeko siitä erittäin hyvän. Tasamaannoudossa ei ollut ongelmia. Metrisen Super kiersi molempiin suuntiin ja A:nkin teki vain toiseen suuntaan. Eteenlähetyksessä Super ei oikein hahmottanut minne pitäisi mennä, sillä kenttä oli yhtä nurmituppoa tupon perään, eikä selvää kentän päätyä ollut havaittavissa. Jouduin antamaan toisen käskyn, jolloin Super eteni mutta silloinkin selkeästi vinoon. Saimmeko siitä tyydyttävän. Paikkamakuussa Super ennakoi loppuperusasennon, kun jalkani osui Superiin mennessäni Superin sivulle. Saimme tottiksesta vaivaiset 62 pistettä, eikä tulosta.

Tätä tietysti mietin, että miten nyt tällä kertaa Super suoriutui noista muista osioista noin huonosti. Sitten puhuttuani pitkään puhelimessa Mirkun kanssa tajusin, että olemmehan me toki saaneet parempiakin pisteitä tottiksesta mutta silloin yleensä takana on ollut enemmän treeniä. Nyt kun tuosta metrisestä on tullut meille mieletön peikko, alkaa se näkyä myös muissa liikkeissä. EK-kokeessa onnistuimme kaikkien seuraamista vaativissa liikkeissä hienosti ainakin ne seuraamisosuudet sekä myös eteenlähetys onnistui hienosti sekä A mutta olimmekin ehtineet käydä treenaamassa kyseisellä kentällä sen pari kertaa ennen koetta. Vieraalla kentällä itse kenttään ei liity virettä nostattavaa elementtiä, jolloin sen pohjan tulisi olla vahvempi, jota se ei nyt ole. On varsin epäreilua koiralle viedä sitä koetilanteeseen vieraalle kentälle niin, ettei sillä ole edes rahkeita suoriutua liikkeistä sillä tasolla, mitä se parhaimmillaan osaa. Jospa sitä nyt ihan oikeasti unohtaisi haaveet pk-koulareista tältä kaudelta ja keskittyisi vaikka nyt siihen tokoon. Rakentelisi sitä pk-tottista tai ennen kaikkea estevarmuutta pikku hiljaa talven aikana. Pitänee aloittaa ihan makkaran syönnistä metrisen lähellä, kun kerran se nyt tuntuu niin kovasti tyttöä ahistavan. Toisaalta tulee mieleen, että olenko jopa itse tämän ongelman rakentanut omalla käyttäytymisellä ja kauhullani kyseistä estettä kohtaan...

Kävin muuten myös Kiian kanssa treenaamassa kyseisellä kentällä esteitä ja eteenlähetystä. Tuolla viirupäällä ei taas järki paljon päätä pakota vaaan yli mennään, että kuuluu vain viudahdus. Myös eteenlähetys oli todella hieno. Jos vain ehtisi vähän jälkeä Kiialle ajamaan, niin voisinhan yrittää edes Kiian kanssa saada vielä tälle kaudelle JK2:sen.

Uu-la-la-la ai laav juu beibi

Kyllä eilinen agilitytreeni pisti laulamaan. Kiia oli kyllä taas niin pro kentällä. Meno on helppoa, vaivatonta, innokasta ja taitavaa silloin, kun minä osaan ohjata. Yllättääkö? Kukaanhan ei usko meidän agilitytulosten perusteella, että me jotain ihan oikeasti osataan... Mutta kyllä me ainakin eilen saimme paljon kehuja niin kouluttajalta kuin treenikavereilta. Tämähän oli Kiialle vasta toinen treenikerta tälle vuodella ja silti selvisimme melko haastavasta radasta (ks. kuva alla). Kuvassa tuo A:n edessä oleva hyppyeste ei ollut kyllä noin vinossa vaan melko lailla A:n edessä. 

Tein samaa rataa myös Superin kanssa minikorkeuksilla. Ajattelin, että jos Superia jähmeyttää minun ohjaus (käy epävarmaksi, niin ehkä me alamme hakea itse ongelmaan hoitoa eli varmuutta asiaan). Superhan tekee jo varsin kivalla temmolla ja hienolla hyppytekniikalla ihan 65 senttisiä hyppyjä etenemisharjoituksia mutta kun kuvioon astun minä ohjauksineen, käy koira liian kuuliaiseksi ja seuraa tunnollisesti ohjaustani. Se on sellainen nenästä vedettävä malli tuo minun Super agilitykoirana.

Agilitytreenin yhteydessä tein esteen kiertoa ja siitä sitten luoksetulon stoppeja, hyppynoutoa agilityesteellä sekä ohjatun noudon merkkiä niin, että kapulat olivat ihan merkin lähellä. Superilla toimi palkkana pallo ja saimme todella kivan treenin aikaiseksi. Super lähti kiertoon todella hienosti ja kovalla vauhdilla. Teki varsin hyvät stopit ja maahanmenot. Hyppynoudossa nyt osasi jopa tiputtaa kapulan paluussa. Aikaisemminhan Super ei ole tiputtanut kapulaa, vaikka olen heittänyt pallon, patukan tai ihan namipalan taakseni. Nyt tyttö on selvästi ymmärtänyt, että näin saa tehdä, jos äiti tuolla tavalla tavaroita taakseen viskelee. Myös merkille menot olivat yllättävän nopeita. Jos nyt tekisi enemmän tällaista vauhdikasta treeniä, niin saattaisi muuttua Superillakin ilme tietyissä liikkeissä. Tein samanlaisen treenin myös Kiian kanssa... aivan... yritin siis jälleen kerran palkata Kiiaa pallolla luoksetulon stopeissa. Ei toimi ei. Kiiahan alkaa kytätä ja hiipii koko ajan eteenpäin. Pallopalkka luoksetulon stopeissa on ehdoton ei Kiian kanssa. Miksi en voi tätä muistaa? Metallinoudossa oli yhtä sun toista ongelmaa (tiputteli kesken matkan, tuli riman ali, piti harkinta-aikaa), joten annoin asian olla. Yritetään uudestaan tulevana lauantaina Pieksämäellä treeneissä. Ohjatun noudon merkkitreeni oli ok.

Tandemtokoilua ja palastelua

Taisipa minun vatsan oireilu johtua lauantai-iltana naamaani ahtamasta KOKONAISESTA pitsasta, kun jo eilen olin kuitenkin kunnossa. Ahneella on p....nen loppu. :P

Eilen innostuin vetämään merkki-, tunnari- ja kaketreeniä samanaikaisesti Kiian ja Superin kanssa meidän takapihalla. Käskin ensin tytöt merkille ja siitä palkka tai sitten välistä siitä suoraan noin 20 metrin päähän tunnareille. Tunnareita oli maassa noin 8-10 + kaksi omaa. Ensialkuun tytöt vähän ihmettelivät mutta kyllä ne pian jutun juonesta pääsivät kiinni. Kiiakin teki kiireestä huolimatta tarkkaa työtä ja toi aina oman. Super ei nyt tuosta kilpailutilanteesta niin hirveästi kierroksia ottanut mutta olipahan vaihtelua tämäkin. Tätä sitten jatkettiin ja välistä otettiin kakeja tandemina. Laitoin siis tytöt vierekkäin makaamaan ja käskyn molempia. Olipa kiva katsella, kuinka hienosti tytöt osasivatkaan kaken vaihtoja. Kuvasin pienen pätkän kamerallekin. Siirtelen tänne, kunhan joudan, jos joudan.

Tänään vuorostaan kävelimme pienempien poikien ja tyttöjen kanssa sataman puistoon, jossa pojat leikkivät kiipeilytelineessä ja keinussa ja tytöistä Kiia ja Super pääsivät tekemään seuraamista, zetan jääviä sekä ohjatun suuntia namikupeilla. Nyt Super lähti jokaisella kerralla aina oikeaan suuntaan ja laukalla. Selkeästi nämä pari treeniä on auttanut Superia samaan itseluottamusta näihin suuntiin. Tein samanlaisen treenin myös Kiialle, sillä ei tuollaisesta helpotetusta treenistä nyt hirveästi varmaankaan haittaa ole. Huomenna jos ottaisi agilitytreenien yhteydessä luoksetulon stoppeja, hyppynoutoa ja ohjatun merkkiä + kenties kapulan korrektia nostamista, niin hyvä olisi. Teimme muuten ennen satamaan menoa pk-pressuestettä tandemina. Molemmat tytöt pääsivät ongelmitta 80-senttisen yli. Kerran jopa ihan vierekkäin... siis pallon perässä.

Lahjattomat treenaa

Niinhän se menee vai meneekö? Meidän kohdalla pitäisi kuitenkin sanoa, että lahjattomien tulisi treenata. Viime viikkoina olen kunnostautunut koesaralla mutta treenaamaan en ole päässyt kovinkaan usein. Nyt poimin sitä mitä olen kylvänyt eli nollatuloksia yksi toisensa perään. Viime viikon lauantaina kävimme Kiian kanssa tokokokeessa Jyväskylässä ja saimme toisen ykköstuloksen. Kokeessa oli paljon hyvää mutta myös paljon korjattavaa. Pisteet kuitenkin riittivät nippanappa ykköseen ja se nyt saa kelvata. Sunnuntaina olikin vuorossa jälkikoe ja Kiialle vuoden ihan ensimmäinen jälki. Jäljeltä nousi kolme keppiä ja sitten menimme hukkaan tai suoraan sanoen siinä risukossa minä hukkasin koirani ja jonkin aikaa sitä etsittyäni Kiia löysikin minut... Kyseli ihmetellen, että mitä ihmettä tein siellä kohdin metsää. Oli siis jättänyt jäljen kesken ja lähtenyt minua etsimään. Yhdessä hieman hankalammassa kohdassa nimittäin päästin liinan vapaaksi ja yritin pysyä tytön perässä mutta tämä oli virhe. Virheistä oppii, jos oppii.

 

Esineruudusta nousi kuitenkin kaksi esinettä ja tottiksestakin saimme pisteet kasaan mutta kolmella kepillä ei tule tulosta, vaikka kuinka sitä haluaisi. Yritin toki nostattaa oletetulla loppusuoralla jäljen uudestaan kulkemalla poikkisuuntaisesti tienvierusta pitkin mutta törmäsimme vain marjastajiin, eikä Kiia enää pystynyt nostamaan sitä oikeaa jälkeä. Tämä tosiaan oli Kiialle vuoden ensimmäinen jälki, joten ei kai sen isompia odotuksia voinut minua tosiasiassa olla. Koirallekin ehkä jossain määrin epäreilu tilanne joutua heti kisajäljelle vuoden tauon jälkeen...

 

Tiistaina kävimme taas tokoilemassa ja nyt paketti oli vuorostaan aivan levällään. Pitänee nyt ihan oikeasti alkaa työstää tuota tyttöä, jos mielin siitä valion tehdä. Tiedän monen epäilevän minun onnistumista mutta fakta on se, että Kiia on teknisesti todella taitava, niin halutessaan/minun onnistuessa ohjata sitä ja säädellä sen virettä. Minulta on vain vienyt aika paljon aikaa päästä tuon tytön pään sisälle, emmekä nyt ehkä kuitenkaan ihan ahkerimmasta päästä treenaajia... Monen asian olen jättänyt puolitiehen ja oikonut mutkia. Nyt sen kyllä huomaa ja siitä saa maksaa loppujen lopuksi aika kovan hinnan. Näitä ovat esim. perusasentojen ennakoinnit/vinoudet, kapulan levoton kuljettaminen, tunnarin pureskelu, seuraamisen käännökset, ruudun paikan epämääräisyys... Lista on loputon.

 

Tänä viikonloppuna olikin Superin vuoro olla estradilla. Tänä kautena meidän hakutreenit ovat jääneet ihan muutamaan treeniin keväällä ja nyt syksyllä olemme päässeet treenaamaan ruhtinaalliset kaksi kertaa. Tältä pohjalta lähdimme sitten kuitenkin hakukokeeseen. Ensimmäisen ukon jälkeen Super ei enää uponnut laisinkaan metsään ja meidän homma jäi siihen. Meillä on selkeästi se vanha kunnon kroonisesti vaivaava maalimiesmotivaatiopula taas kehissä. Toisaalta enpä ole sitä hirveästi ollutkaan korjaamassa tänä kesänä. Mutta ei tässä kaikki. Olinpa sitten innoissani vaihtanut Kiian paikalle Superin (Kiia vähän ontui oliko se nyt keskiviikkoiltana jalkaansa, niin vaihdoin sitten lennosta Superin piirinmestaruustokokokeeseen). Superhan ei ole treenannut tokoa sitten Jyväskylän kokeen. Onneksi lievä vatsatauti pelasti minut uudelta nöyryytykseltä ja epäonnistumiselta ja jouduin jäämään kotiin. Tosi asia on, ettei ole kovin reilua koiraakaan kohtaa joutua koetilanteeseen liian kepposin taidon. Jospa nyt sitten seuraavan kerran tytöillä oli edes teoreettiset mahdollisuudet suoriutua tehtävistään. Varmaan tällainen luottamus koiraan ja sen osaamiseen näkyisi myös minussa, jolloin itse koesuoritus ei olisi lähes lamaannuttavan jännittävää.

Onnistumisen tunteita

Eilen matkasimme Kiian (ja Superin) kanssa Iisalmeen tokokokeeseen. Ennen omaa vuoroamme otimme pari kertaa ruutua vasemmalle, metallinoutoa tasamaalla sekä zetan jäävät. Paikkaistumisessa Kiia oli ainoa, joka istui koko ajan. Maa oli märkä ja kurainen. Kiia oli siirrellyt tassujaan muutaman kerran ja sai tämän vuoksi 7. Paikkamakuussa Kiia nousi istumaan kaverin käskystä, joten saimme paikkamakuusta 8. Olimme ensimmäinen koirakko kahdesta, joten ajattelin hieman nostattaa Kiiaa paikkamakuun jälkeen. Tämä oli virhe. Seuraaminen oli aivan kamalaa. Kiia oli syöksymässä jokaiselle törpälle mitä kentältä löytyi. Myös ruutuunkin olisi voitu syöksyä. Saimme seuraamisesta 6. Tässä kohdin sanoin tuomarille, että joudun nyt vähän tätä virettä laskemaan, kun ei tästä mitään muuten tule. Niinpä hieman nuhtelin Kiiaa sanomalla painokkaasti, että "Nyt nätisti!". Sain onneksi Kiian paremmin kuulolle. Zetassa kaikki vaihdot onnistuivat mutta saimme siitä silti vain 8. En tiedä mikä oli virheemme. Luoksetulossa Kiia tuli laukalla (ei kiitolaukalla) ja teki hyvät stopit. Saimme luoksetulosta 8. Ruudun merkille Kiia meni vauhdikkaasti, pysähtyi hienosti ja lähti vauhdilla ruutuun. En pysäyttänyt Kiiaa vaan käskin maahan ja sehän ehti läsähtää maahan ruudun ulkopuolella. Oma moka. Ruudusta siis 0.

Ohjatun noudon merkki oli hyvä ja myös itse nouto. Tosin Kiia hieman piippasi odottaessaan, joten saimme ohjatusta 8,5. Hyppynoudossa tuli pieni harkinta-aika mutta toi sen silti. Saimme hyppynoudosta 8. Tunnarissa nosti oman, tarkisti muut ja toi sitten oman. Taisipa tuo ketale hieman pureskellakin kapulaa ja saimme tämän vuoksi tunnarista 5. Kaukkareissa ensimmäiseen tarvittiin kaksi käskyä, loput meni hienosti. Etenemä oli maksimissaan 10 senttiä. Tuomari katsoi, että Kiia olisi ennakoinut jonkun vaihdon ja saimme kaukkareista 7. Vaikka emme saaneet ykköstulosta tällä kertaa, olin todella tyytyväinen koesuoritukseemme. Seuraaminen meni pipariksi, koska nostatin tuota ylivirittynyttä otusta ihan turhaan. Myös ruutu oli minun oma moka. Muut virheet tulivat ylivireestä muttei koiran taitamattomuudesta. Toisin sanoen oikein ohjaajamalla saamme vielä ne ykköstulokset. Jos tällä viikolla pääsisi vähän purkamaan tuota energiaa vaikka aksaan ja jäljelle, on meillä varmaan paremmat mahdollisuudet ykköstulokseen tulevana viikonloppuna.

EK-korkkaus

Viime viikolla treenasimme lauantaina tokoa Kiian kanssa ja sunnuntaina EK:ta Superin kanssa. Lauantain tokoilu meni muuten varsin hienosti mutta ainahan yksi aivopieru à la Border Collie Knows täytyy mahtua mukaan. Tällä kertaa se tuli ohjatussa. Kiia oli päättänyt hakea vasemman, eikä ottanut ohjeita vastaan. Kun aloitimme alusta, onnistuimme hakemaan oikean kapulan. Myös zetassa oli vaikeuksia ensialkuun mutta kun saimme korvat laitettua päälle, niin kaikki vaihdot onnistuivat. Seuraava koe meillä onkin jo huomenna Iisalmessa. Saa nähdä miten kuulottimet ovat toiminnassa...

Sunnuntaina korkkasimme vähän ex tempore Superin kanssa EK:ssa. Koe oli jäämässä vajaaksi, niin minulle tarjottiin siitä paikkaa. Vaikka en ole tehnyt jälkeä sitten toukokuun ja pudotetun sekä tarkkuusetsinnänkin treenit ovat jääneet kokoaan väliin (huhtikuussa kaksi treeniä ja elokuussa yksi pikainen), niin ajattelin, että käydäänpä tekemässä maksullinen maastotreeni. Meidänhän tottis on mennyt esteiden osalta alaspäin. Kasvattipäivillä Nokialla Super ei tehnyt kuin nostattetuna A:n. Sillä on noista esteistä varsin negatiivinen mielikuva, enkä saa sitä oikein normikeinoin nostatettua. Jos treenaan tandemina (Kiian kanssa samaan aikaan), nousee vire. Saisin myös haukuttamalla virettä ylös, joten varmaan näitä pitäisi oikeasti alkaa työstää. Viime lauantainahan kävimme koekentällä Höytiällä tekemässä tottistreeniä molempien tyttöjen kanssa. Kiia on kyllä nyt niin tulessa tottiksessa, että sitä saa aika lailla hillitä. Super sen sijaan tarvitsee selkeästi nostatusta. Hypytinkin Superia tosin 80-senttisellä. Kyllä se meni yli mutta kaatoi taas esteen. Sunnuntain treenin jälkeen katsoin parhaimmaksi olla kokonaan treenaamatta ennen koetta. Syteen tai saveen... tai lähinnä saveen. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla.

Kokeemme alkoi jäljellä. Super teki janan kuin oppikirjasta. Jäljellä oli aika paljon suopursua ja saimme nostettua kolme keppiä. Kolmas keppi jäi maastoon. Seuraavaksi olikin tottis. Seuraaminen oli erinomainen ja sitä se oli ihan oikeasti. Tykkäsin. Liikkeestä istuminen oli myös erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli vähän ongelmallisempi loppuosasta. Valmisteleva osuus oli erinomainen ja maahanmeno nopea mutta sitten luoksetulo oli lopussa luvattoman hidas, sillä Super odotti pysäytyskäskyä. Tasamaannouto oli tyydyttävä, koska paluussa Super laski raville. Tälle minun pitää alkaa tehdä jotain ja nopeasti. Pitää miettiä millä saisin tuon palautuksen paremmaksi. Superhan ei vapaudu palkalle (lelulle tai pallolle) vaan pitää tiukasti kiinni kapulasta, joten varmaan pitää yrittää Janikan kikkakolmosta apparin kanssa. Heinäkuussa Janika muuten otti kuvia meidän treenistä. Minneköhän se linkki hävisi? Pitäisi tunkea muutama tänne. Oli sen verran kivoja kuvia.

Leikittään, leikitään

Sitten taas seurataan

 

Luoksetulon maahanmeno

Valmiina merkille

Merkillä

Saalispalkka

Vähän vinossa ohjattuun

Metrisellä Super lähti laiskasti, meni esteen eteen, kiersi, tuli esteen eteen, tuumaili ja kiersi. Kehuin tästä, sillä en odottanutkaan, että Super olisi hypännyt metristä. Laskin kaiken A:n varaan ja Super päätti yllättää ja kiipesi molempiin suuntiin. Laiskasti mutta kiipesi silti. Tässä kohdin herkkis Marjo purskahti itkuun, sillä olin niin onnellinen tytön sinnikkyydestä. Kun koira on treenannut kipeänä vuoden noita esteitä, niin muistikuva niistä ei voi olla kovinkaan positiivinen. Nyt kuitenkin Super pystyi voittamaan itsensä. Me voitimme itsemme. Eteenlähetys oli varmaan senkin vuoksi huono, kun olin itse niin tiloissa. :) Lähetin Superin eteen ja Super juoksi ehkä 15-18 metriä ja meni maahan ilman käskyä. Käskin uudestaan ja nyt Super lähti etenemään ja loppu menikin hienosti. Paikkamakuussa ei ollut ongelmia. Saimme tottiksesta 75 pistettä. 

Tottiksen jälkeen meillä olikin sitten hakua. Lähetin Superin vasemmalle ja Super teki sellaisen 40 metrin piston. Ei syvän mutta tarkisti kuitenkin alueen. Sitten lähetys oikealle ja nyt Super eteni pitkälle metsään ja nosti sieltä ensimmäisen ukon. Ukko oli siis noin 50 metrissä. Ei ku ukolle ja sieltä sitten takaisin keskilinjalle... Mutta mitä tekee Marjo? Pistottaa jo tarkistetun alueen niin vasemmalta ja oikealta useampaan kertaan. Siihen 70 metriin Super oli varmaan tehnyt jo 12 pistoa, ellei enemmän ja siltä alkoi loppua puhti ja usko. Kun lähetin Superin pistolle, en liikkunut itse minnekään vaan kutsuin aina takaisin luokseni. Siis aivan ihmeellistä käytöstä. Hakua olemme ehtineet treenaamaan kerran sitten toukokuun. Olisi varmaan ollut paikallaan treenata vähän enemmän... Olen turkasen huono ohjaaja haussa. En osaa lukea maastoa, enkä miettiä aluetta, jonka koira on jo tarkastanut. Tuomari varoitti ajasta ja yritin kiriä mutta se oli jo myöhäistä. Emme päässeet radan loppuun. Toinen ukko oli vasemmassa takakulmassa. Saimme henkilöetsinnästä 35 pistettä.

Esineruutu oli hyvä. Super haki ensimmäisellä pistolla yhdeen esineen ja sehän riitti alokasluokassa. Saimme siitä 30 pistettä. Sitten tuli pudotettu. Ensinnäkin alkuun pölisin valmistelemassa osiossa Superille (sain tästä noottia). Siis siinähän ei kuulu puhua, kun se on ikään kuin seuraamisella höystetty nouto maastossa. Lähetin Superin esineelle. Alkuun Super lähti etenemään todella kivasti jäljestämällä mutta sitten loppui usko jonnekin 30 metriin. Annoin toisen käskyn, josta Super palasi luokseni. Yritin vielä kerran siitä lähettää mutta se ei onnistunut. Totaalinen epävarmuus iski. No, palasi takaisin ja lähetin noin 15 metrin päästä hanskasta ja johan se löytyi. Pääsin palkkaamaan tytön. Lopuksi oli vielä tarkkuusetsintä, jonka Super suoritti hienosti. Tosin ilmaisi esineen yhden kerran aikaisemmin mutta en ollut tajunnut sitä. Pitäisi varmaan paneutua tuohon ilmaisuasiaan paremmin. Löysimme joka tapauksessa sen esineen sieltä ja olen todella ylpeä tytöstäni.

Seuraneiti Kiia pääsi tekemään pk-esteet ja eteenlähetyksen. Tein myös siinä odotellessani esineruudun kahdella esineellä. Hyvinhän se ne haki sieltä mutta jäi nyt niistä nautiskelemaan ruutuun. Esineinä tosin Kiian lempiesineet eli iso ja pieni pallo. 

Tulevien viikkojen haasteet:

26.8. tokokoe Kiia

30.8. tokokoe Kiia

31.8. tokokoe Kiia

6.9. tokokoe Kiia

7.9. jälkikoe Kiia

Superille yritän vielä saada yhden jälki- ja hakukoepaikan tälle syksylle. Sitten siirrymme tokon pariin.

 

 

Varovaista treeni-innon herättelyä

Tällä viikolla olemme aloitelleet "varovaisesti" treenailun uudestaan. Tiistaina kävin Kiian kanssa Salmen koulutuksessa. Aikahan oli Superille varattuna mutta minä hullu kun ajattelin vielä yrittää tänä syksynä tuota PK-puolta, niin sitten ne tokopanokset olisi laitettava Kiiaan. Tosin Kiiallekin on yksi jälkikoe katsottuna... Pitäisi vielä metsäänkin päästä. :)

Enivei, Kiian tokotunti meni hienosti. Muutama aivopieru mahtui mukaan mutta Salmen mukaan kyse on pitkälti siitä, että minun varsin "epärauhallinen" temperamentti on omiaan tukemaan Kiian kiihkeää luonnetta. Suorastaan sysään Kiian virheisiin. Nyt pitäisi laittaa tilaukseen aimo annos rauhallisuutta. Löytyisikö mistään lobotomiaan erikoistuneita hemmoja? Teknisestihän Kiia on jopa parempi kuin Super mutta sitten onnistun aina jotenkin sössimään ohjauksen ja ajan koiran ylivireessä virheisiin. Kuka pelastaa pikku Kiian karmealta ohjaajaltaan? :D

Keskiviikkona hakuilimme Superin kanssa pitkän tauon jälkeen. Neljä ukkoa, suora palkka ja silleen. Meni hyvin. Teimme vielä tarkkuusetsinnän. Suoritus oli todella hieno. Tarjosi nenäkosketusta ilmaisuksi. Tällä mennään. Tämän jälkeen kävimme vielä tottistelemassa. Metrisestä emme siis tehneet. Satsaan nyt siihen A:han mutta tuo pirulainen kiersi paluumatkan. Nyt pitää rakentaa motivaatiota noille esteille oikein urakalla. Tiedän Superin pystyvän siihen. Onhan se ennenkin pystynyt. Nyt vain palkkaus kohdilleen niin eiköhän irtoa.

Eilen kävimme pitkästä aikaa juoksulenkillä. Nyt tavoitteena olisi käydä juoksemassa maastossa sen kolme kertaa viikossa. Tämän lisäksi alan juoksuttaa tyttöjä pyörällä. Mummokoira saa jäädä pyöräilystä sivuun mutta Kiia ja Super saavat kyllä kyytiä. Mummokoiralle kaavailen rallytokokisoja marraskuulle. Kiialle on buukattuna nyt neljä tokokoetta. Katsotaan miten niissä käy. Joko pääsisimme juhlimaan uutta valiota? Kaikille epäilijöille tiedoksi, että kyllä minä tuosta keskimmäisestäkin valion leivon... Sitä en osaa sanoa meneekö siinä kuinka pitkä aika mutta uskon vahvasti, että pystymme siihen.

Tänään tai huomenna jos pääsisi vielä tottistelemaan molempien tyttöjen kanssa, niin olisipa luksusta. Sunnuntaina meillä onkin kasvattipäivät Nokialla. Aamupäivä aksaillaan ja iltapäivä tokoillaan. Ensi viikolla varmaan pitäisi ehtiä ajamaan edes yksi jälki, kun eihän EK:hon ole enää kuin 9 päivää, enkä ole ajanut jälkeä kuukausiin.

Radiohiljaisuus jatkunee vielä hetken

Radiohiljaisuus täällä blogissa johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, etten ole oikein ehtinyt treenailemaan. Supran kanssa teimme tuossa vielä melko tosissaan tokoa mutta sitten Super aloitti kuukautta odotettua aikaisemmin juoksut ja jäi näin ollen treenitauolle. Kiia pääsi tuuraamaan Superin Laukaan tokokokeessa. Alla ehkä maksimissaan kolme lyhykäistä treeniä mammaloman jälkeen. Johtuiko siitä vai kenties siitä, että nyt ne palaset vain loksahtivat pienen bordercollien päässä paikoilleen mutta me teimme ykköstuloksen. Olenkin ajatellut, josko sitä nyt treenailisi Kiian kanssa pääasiassa tokoa ja Supran kanssa yrittäisi vielä tuota pk-puolta. Talvella ehdimme kyllä sitä tokoakin. Sitä paitsi en voi kisata kahden koiran kanssa EVL:ssä, joten kaikin puolin järkevämpää olisi varmaan tehdä toisen kanssa tottista ja toisen kanssa tokoa. Ja tästä videosta ammennan voimaa... Täältä me vielä tulemme, tuhmat nallet! ;)

Höröttimen kuulumisia

Vein Höröttimen keskiviikkona Tampereelle Merja Nisosen käsittelyyn. Merjaa on kovasti kehuttu ja hänen antama hoitomuoto kraniosakraaliterapia muistuttaa pitkälti osteopatiaa. Merja aluksi tutki Superin rangan ja huomasi, että lantio oli jotenkin hassusti ylhäällä ja selässä nikamat 9-11 vinossa. Syy tähän löytyi niskasta. Höröttimen runko oli aivan ässänä ja tämä johtui Merjan mukaan Superin viimevuotisesta niskoilleen lentämisestä metriseltä. Onneksi Super vastasi hienosti hoitoon ja Merja sai suoristettua nikamat. Toki hoitoja täytyy jatkaa. Hänen mukaan meidän luottohoitaja, Erika, käyttää samaa tekniikkaa ja osaa siis tytön hoitaa jatkossakin. Merjan mukaan Super nuoren ikänsä vuoksi on varmaan vielä kyvykäs hyppäämään metrisenkin mutta joudun väistämättä miettimään mitä jälkiä jo vuoden treenaaminen kipeänä on voinut Superiin jättää. Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla, että treenaan tottiksen muuten niin mahdottoman hyväksi, että saisimme tarvittavat pisteet kasaan, vaikka metrinen jätettäisiin (ei tietysti avoimesti) suorittamatta. Voisin opettaa Superin kiertämään esteen mennen tullen omalla käskyllä.

Torstaina meillä olikin tokokoe Pieksämäellä. Paikallaolot menivät hienosti ja seuraaminenkin oli ihan mallikasta. Saimme seuraamisesta 8, mikä mielestäni oli todella hieno suoritus ottaen huomioon, että samassa kokeessa tokon SM-2010 sai seuraamisesta 8,5. ;) Zetassa istuminen jäi tekemättä mutta edelleen olimme hyvässä vireessä. Ehkä vähän liiankin hyvässä vireessä, sillä luoksetulon stoppi jäi tekemättä. Super oli tulossa lujaa vauhtia luokseni. Onneksi onnistuimme sentään maahan menemään. Ruudun merkki oli ihan ok ja ruutuun menokin oli ihan ok. Ei nopein mutta ei mikään hitainkaan. Ruudussa Super kääntyikin haistelemaan maata ja löysi sieltä namipaloja. Minä hölmöyksissäni sanoin asiasta tuomarille (kävellessäni ruutua kohti) ja Super varmaan tästä jutustelusta + jo saadusta palkasta arveli, että homma on ohi ja tuli minun luokse. Ruutu meni nollille ja minä keskeytin kokeen...

Perjantaina kävimme treenaamassa kolmella isolla välipalkalla koko setin läpi. En tosin tehnyt niin pitkiä paikallaanoloja tai seuraamista mutta jotain niistä joka tapauksessa. Super teki todella hienot liikkeet. Luoksetulon stopit olivat erinomaiset. Zeta oli loistava ja jopa kaukkarit olivat todella hienot. Olin aivan liekeissä. Lauantaina otin vähän kaukkareita pihalla ja nekin menivät hienosti. Sunnuntaina lähdinkin hyvin mielin kokeeseen. Paikallaanolot menivät taas hienosti. Kokeessa oli sotkettu liikejärjestys ja teimme kaikki ensimmäisenä koirakkona. Toisessa erässä tuli ensin tunnari, sitten kaukkarit, sitten ruutu ja lopuksi luoksetulo. Tunnarissa Superin ennakoi liikkurin käskystä. Muuten liike oli hyvä. Kaukkareissa vaihdot olivat hyvin epänormaalissa järjestyksessä eli seiso-maahan-istu-seiso-istu-maahan. En meinannut uskoa silmiäni ja meinasin yhden jättää välistä. Ensimmäiseen vaihtoon tarvittiin kolme käskyä. Muut menivät yhdellä käskyllä. Tämän lisäksi Super vähän eteni, joten saimme kaukkareista 6. Olin edelleen hyvällä mielellä, sillä aika hienostihan tuo noista selvisi, vaikka minä olin ulkona kuin lumiukko. Olin tähän kokeeseen tosin lähtenyt vähän toisella mielentilalla eli otin Superia vähän tiukemmin haltuun, enkä liikoja kehunut liikkeiden välissä. Johtuiko loppu sitten tästä vai kenties keskiviikkona saamastaan hoidosta, sitä en tiedä. Minulle nimittäin kerrottiin kokeen jälkeen, että jotkut koirat voivat alkaa käyttäytyä todella oudosti hoidon jälkeen. Jotkut oksentavat, jotkut alkavat ontua, jotkut ovat muuten vain jotenkin outoja...

Ruudun merkille ja ruutuun Super meni ravilla. Ruudussa Super ennakoi maahan-käskyn. Saimme ruudusta kuitenkin 7 pistettä. Luoksetulossa jäi taas eka stoppi tekemättä ja loppuasentokin oli mahdottoman vino. Saimme siitä 5. Kun lähdin kehästä, mietin, että voinko antaa Superille palkan, koska eihän se ollut suoriutunut tehtävistä lähellekään oman tason mukaisesti ja päätin, että en voi palkata moisesta esityksestä. Pianhan tuo oppisi, että kokeessa voi tehdä käytännössä mitä vain ja silti saa palkkaa.

Kolmas osio alkoi ohjatulta. Saimme oikean. Super meni kevyellä laukalla merkille, lähti oikealle kapulalle kevyellä laukalla ja kun näki kapulan, syöksyi siihen ja lähti nopeammalla laukalla minun luo ja tiputti raville lähempänä minua. Saimme tästä + huonosta loppuperusasennosta ansaitut pistevähennykset. Seuraavaksi oli seuraaminen, joka oli aivan luokatonta. Juoksussa Super jätätti ja täyskäännökset sekä käännökset oikealle olivat todella tehottomat. Seuraamisen jälkeen tuli hyppynouto, joka oli muuten ihan ok mutta Super piti kapulalla pienen harkinta-ajan mutta toi sen sitten kuitenkin minulle ilman erillistä käskyä. Sivulletulo oli taas vino.

Aivan lopuksi teimme zetan (istu-maahan-seiso) ja tässä tapahtui yhtä sun toista. Seuraaminen oli huonoa ja kun kiersin koiran taakse, lähti Super matkaan sekä istumisessa että seisomisessa. Maahanmeno jäi tekemättä. Muistaakseni Super ei ole koskaan tehnyt näin ja täytyy myöntää, että kyllä minua suututti. Koska tiesin jo toisen osion jälkeen, että meidän mahdollisuudet ykköstulokseen olivat lähinnä teoreettiset, olin kehässä rennolla mielellä. Meillä ei ollut enää mitään suorituspaineita, joten tästä tämä pöllöily ei voinut johtua. Ehkäpä juuri tämän takia minua suututti, kun kaikesta huolimatta Super käyttäytyi todella kummasti. Siinä tuohuspäissäni kehästä poistuttuani yritin sitten vähän kauempana saada nämä stopit onnistumaan, jotta saisin palkattua Superin. No ei ne meinannut onnistua. Ajattelin sitten, että perhana, antaa olla. Vien Superin autoon. Matkalla autolle sain kuitenkin idean käydä kokeilemassa vielä kerran noita stoppeja ja niiden kiertoja viereisellä kentällä. Super jo tässä vaiheessa raahautui hihnan perässä. Kun olimme menossa kentälle, tiuskasin Superille:"Perhana, ala nyt tulla sieltä", niin Superpa pisti maahan ja alkoi huutaa. Aivan loistavaa. Ja kun rupesin ottamaan kaulapantaa irti, jatkoi Super huutamista. En siis koskenutkaan koiraan tai siis koskin koiraan, kun otin kaulapannan pois. Voi elämän kevät... Kaiken kukkuraksi saan vielä koiran hakkaajan maineen. Syytä tähän käytökseen en voi arvata mutta päätin joka tapauksessa tehdä nuo liikkeet läpi, jotta pääsisin palkkaamaan koiran oikeista stopeista. Kun onnistuimme ensimmäisen kerran, kehuin koiraa ja annoin osan palkasta. Johan alkoi ilme muuttua Superilla ja pian nähtiin jo sen hienoa seuraamista ja napakoita stoppeja. Teimme  kolme "zetaa" lyhyineen kiertoineen ja viimeinen zeta oli jo loistava. Voi elämän kevät tätä elämää...

Täytyy myöntää, että olen tässä miettinyt tätä kisavireasiaa aika paljon. Pitänee päästä jonkun valvovan silmän alle, jotta ymmärtäisin vähän paremmin, kuinka rakentaa tuon otuksen liikkeet sellaisiksi, että ne kestävät myös kokeen ajan ja ennen kaikkea niin, ettei sitten kuitenkaan mennä ylivireen puolelle. Koska olen luonteeltani hyvin periksiantamaton, olen ajatellut siirtää Superin pennutuksen ensi keväälle ja pureutua tähän ongelmaan todenteolla. Haluan voida kisata rauhassa nyt koko vuoden. Katsotaan saammeko pk-tottiksenkin vielä tässä loppukesästä kasaan vai ei. Toisekseen onhan ne pennutkin helpompia hoitaa kesäisin.

Perjantaina tein muuten hyvin lyhyen tsekkaustreenin Kiian kanssa. Kaikki muut liikkeet pelittivät hyvin paitsi kaukkarit (intoa oli liikaa) ja hyppynouto (metallinoutokapula on edelleen ällö). Kyllähän Kiia sen minulle toi mutta harkinta-ajalla. Kaukkareissa oli nyt monen monta vikaa, joten niitäkin voisimme alkaa jumpata iltaisin.