Eilinen ilta menikin hakumetsässä. Lähdin sinne 1,5-vuotiaan poikani kanssa. Kuuka oli siis osan ajasta minulla rinkassa, kun piileskelimme kaksipäisenä maalimiehenä pusikoissa. Osan ajasta Kuuka sitten oli treenikaverini, Niinan, hoivissa, kun äiti paineli metsään mättähälle kökkimään. Kyllähän se käy näinkin tämä haun harrastaminen, kun keli on kohdillaan ja treeniporukassa tarpeeksi ymmärrystä (tai sitten he olivat vain kohteliaita, eivätkä viitsineet mätkättää ylimääräisestä marjojen syöjästä ja piilosta huutelijasta).
Sitten itse asiaan. Superille tein kahden ukon radan n. 30 metrin etenemällä (takalinjalla siis). Maalimiehet saivat palkata suoraan. Ja mitä tapahtui? Ensimmäisellä lähetyksellä Super juoksi 15 metriä, läsähti maahan ja alkoi haukkua. Minulla on siis haukkuva, valeilmaisuja tekevä koira. Itselläni tuli sellainen tunne, että joko Super kommensi minua tai sitten sitä alkoi ärsyttää 20 metrin päässä autossa haukkuva kaveri. Otin Superin pois metsästä ja lähetin nyt napakammin tytön metsään. Nyt se meni sinne, haki ukon, haukahti ja sai palkan. Myös toiselle puolelle ensimmäinen lähetys oli huono. Vähän sellainen, että lompsinpa tässä pienen matkan ja sitten kun otin uudestaan ja lähetin napakasti, niin vauhti oli jo suurempi. Ukko löytyi ongelmitta. Superilla on siis selkeästi motivaatiopula. Tällä on kulkaas hyvä lähteä kokeeseen. Treeniryhmän vetäjä oli sitä mieltä, ettei minun kannata minnekään lähteä mutta olen kyllä toista mieltä. En lähde sunnuntaina koularia hakemaan vaan kokemusta. Samalla saan testattua Superin taitotason. Minun pitää nyt vain muistaa käskeä koira napakasti metsään. Ajatuksenani on kisata koko koe loppuun. Kävi miten kävi. Näenpähän sitten tosiaan, että missä mennään.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Treenitreffit Keuruulla
Ajelimme eilen hieman lyhyemmän työpäivän jälkeen tyttöjen kanssa Keuruulle treenitreffeille. Tapasimme siellä Kaijan ja Heidin kanssa. Ajatuksena oli päästä näkemään tulevan pentueen isä ja äiti hommissa. Minä tietenkin hyödynsin tilaisuuteni treenata vieraalla kentällä.
Kiian kanssa tein vain ruutua sekä ohjattua että luoksetulon maahanmenoa. Super pääsi ruutuun vain kaksi kertaa. Kiia lähti ruutuun ensimmäisellä lähetyksellä ihan mukavasti, tosin nopeamminkin olisi voinut mennä mutta kiersi sinne sivusta. Tässä kohdin minulla oli ehkä sekuntti aikaa päättää palkkaanko koiran siitä, että pongasi vieraan ruudun vieraalla kentällä, vaikka suoritus ei ollut täydellinen vai vaadinko menemään ruutuun suoraan edestä. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon eli Kiia sai "höpö-höpöt" ja aloitimme alusta. Toisella yrittämällä (mutta en silloinkaan ihan heti, kun kävi epävarmaksi) sain Kiian kuitenkin ruutuun ja siitä sitten palkka. En siis ottanut edes maahanmenoa.
Ohjatussa päätimme olla keljuja ja rakensimme sen ruudun eteen. Tämä keljuus kostautui heti. Kiia nimittäin meni hieman epävarmana merkille ja siitä paineli sitten suoraan ruutuun - juosten siis keskimmäisen kapulan yli. Voiko nyt tuosta koiraa moittia. Vaihdoimme suuntaa. Otimme oikean kapulan, joka sattui jäämään hieman kentässä kasvavan nurmen sekaan ja Kiia ei sitten millään pongannut sitä vaan yritti hakea keskimmäisen ja sitten jo vasenta ja ties mitä. Helpotin treeniä ja kävin tuomassa oikeaa kapulaa hieman lähemmäksi eli noin 8 metriin ja nyt sitten onnistuimme hakemaan oikean kapulan. Siitä kiitosta.
Sitten teimme luoksetulon maahanmenoa, joka on taas todella huonolla mallilla. Kiia pysähtyy seisomaan ensimmäisestä käskystä ja menisi maahan toisella käskyllä, jota siis en anna. Saattaa mennä ensimmäisestäkin käskystä maahan mutta piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän odotusajan jälkeen. Onneksi paikan päällä oli Heidi minua neuvomassa. Sitä jotenkin sokeutuu näihin omiin ajatuksiinsa. Heidin neuvojen mukaisesti teimme ihan läheltä maahanmenoja niin, että Kiia onnistui tekemään nopean maahanmenon (Kiialle nopean) ja siitä sitten palkka. Olen taas ilmeisesti unohtanut Kiian kanssa tämän positiivisen vahvistamisen ja alkanut vääntää tytön kanssa kättä - ja aivan turhaan. Puhun usein, että Kiia on se meidän perheen jästipää mutta eilinen kyllä osoitti, että se jästipää taidan olla ihan minä itse ja teen itse Kiiasta jästipään. Miten minä taas olen langennut tähän ansaan? Päivän sana on siis positiivinen vahvistaminen.
Kiian kanssa tein pari autettua ruutuun lähettämistä treenin lopussa tai jossain välissä. Nyt en enää muista, sillä siinä oli minulle aivan liian monta liikkuvaa osaa. Heidiltä sain monta vinkkiä esim. noutojen opetteluun sekä luoksetuloon että esineruutuun... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Oli todella virkistävä treeni. Näitä minä haluan lisää!
Lopussa teimme vielä esineruututreenin. Paikka oli tosiaan uusi. Teimme ruudun Heidin esineillä. Superin esineruutu oli huono. Se oli ponneton mutta tyttö toi kuin toikin vaadittavat kaksi esinettä. Täytyy sanoa, että ei ole kovinkaan hyvä fiilis lähteä sunnuntaina kokeeseen, kun tuo tyttö on nyt niin vaisu. Meidän pitänee tähdätä kaikki kokeet aina juuri ennen juoksuja tai sitten minun on saatava apua tuohon motivointiin erityisesti näin juoksujen jälkeen. Nartut ovat kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihania, että oksat pois!
Kiiakin pääsi hakemaan yhden esineen. Ei sitä kyllä ensimmäisellä lähetyksellä löytänyt mutta sinkasi kyllä ruutuun todella näyttävästi. Varmaan Superin haukkuminen sikaosastolla boostasi tyttöä mukavasti. Toisella lähetyksellä Kiia toi minulle esineen vasemmasta yläkulmasta. Ihan pätevä tyttö minun pikku Kiippuli oli ottaen huomioon, että esineruutu ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen helppo nakki Kiialle ja jos se nyt tuo minulle vieraastakin ruudusta edes yhden esineen ja työskentelee siellä ilman suurempia apuja, niin kyllä voin olla tyytyväinen.
Tänään olisi tarkoitus mennä vielä kerran metsään Superin kanssa. Mukaan joudun ottamaan ainakin yhden jälkikasvustani, kun meidän pihaprojekti on niin pahasti kesken, että tuskin mieheni huumorintaju enää riittää siihen, että akka juosta jolkuttaa kaiken maailman treeneissä illat pitkät ja hän kotona lasten kanssa ja etupiha on kaivettu auki niin, että pitää melkein Red Bullia juoda, jos meinaa kotiovelle päästä. (Red Bull antaa siivet!)
Kiian kanssa tein vain ruutua sekä ohjattua että luoksetulon maahanmenoa. Super pääsi ruutuun vain kaksi kertaa. Kiia lähti ruutuun ensimmäisellä lähetyksellä ihan mukavasti, tosin nopeamminkin olisi voinut mennä mutta kiersi sinne sivusta. Tässä kohdin minulla oli ehkä sekuntti aikaa päättää palkkaanko koiran siitä, että pongasi vieraan ruudun vieraalla kentällä, vaikka suoritus ei ollut täydellinen vai vaadinko menemään ruutuun suoraan edestä. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon eli Kiia sai "höpö-höpöt" ja aloitimme alusta. Toisella yrittämällä (mutta en silloinkaan ihan heti, kun kävi epävarmaksi) sain Kiian kuitenkin ruutuun ja siitä sitten palkka. En siis ottanut edes maahanmenoa.
Ohjatussa päätimme olla keljuja ja rakensimme sen ruudun eteen. Tämä keljuus kostautui heti. Kiia nimittäin meni hieman epävarmana merkille ja siitä paineli sitten suoraan ruutuun - juosten siis keskimmäisen kapulan yli. Voiko nyt tuosta koiraa moittia. Vaihdoimme suuntaa. Otimme oikean kapulan, joka sattui jäämään hieman kentässä kasvavan nurmen sekaan ja Kiia ei sitten millään pongannut sitä vaan yritti hakea keskimmäisen ja sitten jo vasenta ja ties mitä. Helpotin treeniä ja kävin tuomassa oikeaa kapulaa hieman lähemmäksi eli noin 8 metriin ja nyt sitten onnistuimme hakemaan oikean kapulan. Siitä kiitosta.
Sitten teimme luoksetulon maahanmenoa, joka on taas todella huonolla mallilla. Kiia pysähtyy seisomaan ensimmäisestä käskystä ja menisi maahan toisella käskyllä, jota siis en anna. Saattaa mennä ensimmäisestäkin käskystä maahan mutta piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän odotusajan jälkeen. Onneksi paikan päällä oli Heidi minua neuvomassa. Sitä jotenkin sokeutuu näihin omiin ajatuksiinsa. Heidin neuvojen mukaisesti teimme ihan läheltä maahanmenoja niin, että Kiia onnistui tekemään nopean maahanmenon (Kiialle nopean) ja siitä sitten palkka. Olen taas ilmeisesti unohtanut Kiian kanssa tämän positiivisen vahvistamisen ja alkanut vääntää tytön kanssa kättä - ja aivan turhaan. Puhun usein, että Kiia on se meidän perheen jästipää mutta eilinen kyllä osoitti, että se jästipää taidan olla ihan minä itse ja teen itse Kiiasta jästipään. Miten minä taas olen langennut tähän ansaan? Päivän sana on siis positiivinen vahvistaminen.
Kiian kanssa tein pari autettua ruutuun lähettämistä treenin lopussa tai jossain välissä. Nyt en enää muista, sillä siinä oli minulle aivan liian monta liikkuvaa osaa. Heidiltä sain monta vinkkiä esim. noutojen opetteluun sekä luoksetuloon että esineruutuun... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Oli todella virkistävä treeni. Näitä minä haluan lisää!
Lopussa teimme vielä esineruututreenin. Paikka oli tosiaan uusi. Teimme ruudun Heidin esineillä. Superin esineruutu oli huono. Se oli ponneton mutta tyttö toi kuin toikin vaadittavat kaksi esinettä. Täytyy sanoa, että ei ole kovinkaan hyvä fiilis lähteä sunnuntaina kokeeseen, kun tuo tyttö on nyt niin vaisu. Meidän pitänee tähdätä kaikki kokeet aina juuri ennen juoksuja tai sitten minun on saatava apua tuohon motivointiin erityisesti näin juoksujen jälkeen. Nartut ovat kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihania, että oksat pois!
Kiiakin pääsi hakemaan yhden esineen. Ei sitä kyllä ensimmäisellä lähetyksellä löytänyt mutta sinkasi kyllä ruutuun todella näyttävästi. Varmaan Superin haukkuminen sikaosastolla boostasi tyttöä mukavasti. Toisella lähetyksellä Kiia toi minulle esineen vasemmasta yläkulmasta. Ihan pätevä tyttö minun pikku Kiippuli oli ottaen huomioon, että esineruutu ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen helppo nakki Kiialle ja jos se nyt tuo minulle vieraastakin ruudusta edes yhden esineen ja työskentelee siellä ilman suurempia apuja, niin kyllä voin olla tyytyväinen.
Tänään olisi tarkoitus mennä vielä kerran metsään Superin kanssa. Mukaan joudun ottamaan ainakin yhden jälkikasvustani, kun meidän pihaprojekti on niin pahasti kesken, että tuskin mieheni huumorintaju enää riittää siihen, että akka juosta jolkuttaa kaiken maailman treeneissä illat pitkät ja hän kotona lasten kanssa ja etupiha on kaivettu auki niin, että pitää melkein Red Bullia juoda, jos meinaa kotiovelle päästä. (Red Bull antaa siivet!)
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Tokoa, tokoa ja taas tokoa
Perjantaina tosiaan kävin Kiian kanssa tokoilemassa kisaavien ryhmässä. Tein ainoastaan luoksetulon stoppeja, ruutua sekä maahanmenojen aloituksia. Ihan ok treeni omine virheineen. Ei siitä sen enempää.
Lauantaina en päässytkään hakutreeneihin mutta olipahan aikaa sitten siivota kotosalla ja leipoa sämpylöitä sekä marjapiirakka.
Sunnuntaina ajelimme Pieksämäelle tokoilemaan. Superin kanssa tein vain ja ainoastaan kaksi ruutuun lähetystä merkiltä sekä yhden eteenlähetyksen.
Kiian kanssa sen sijaan teimme koko setin läpi. Seuraaminen oli ihan ok muuten mutta juoksussa tahtoo irrota ja sitten oikealle käännökset ovat huonoja. Niitä siis pitää alkaa hioa oikein kunnolla.
Zetan eka stoppi, seisominen, ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä mutta toisella yrittämällä saimme ehjän suorituksen kokonaisuudessaan. Luoksetulon eka stoppi onnistui hyvin. Myös maahanmeno onnistui, koska annoin vahvan vartaloavun. Näitä maahanmenoja on nyt hinkattava. Samperin apina, kun alkaa kytistää palkkaa. ;)
Ruutu oli hyvä. Tosin vapautin heti maahanmenon jälkeen. Tein kävelykuvion erikseen ja aivan treenin lopussa teimme kolme ruutuun lähetystä nopealla vapautuksella. On tämä yhtä tasapainottelua. Ohjatussa otimme oikean kapulan. Hyvin Kiia teki merkin ja haki aivan oikean kapulan.
Tunnarissa sen sijaan oli ensimmäisellä yrittämällä liikaa vauhtia. Kapulat nimittäin menivät toisiaan liki ja niinpä Kiia toikin minulle sitten kaksi kapulaa samalla kertaa. Toisella yrittämällä suoritus oli oikein mallikas.
Metallinoudossa kokeilin ensin pienellä kapulalla noutoa. Ote oli epävarma niin, että Kiia tiputti kapulan maahan. Nosti sen toki siitä itsenäisesti mutta silti. Eikan neuvosta kokeilin sitten keskikokoista kapulaa ja nyt ote oli varma ja suoritus muutenkin varsin tyylikäs. Pitänee siis käyttää jatkossa sitä keskikokoista kapulaa.
Kaukkareissa Kiia eteni taas noin 1/2 mittansa verran. Seiso-maahan ja seiso-istu vaihdot ovat huonoimmat. Kiiahan osaa oikean tekniikan mutta vain läheltä eli noin 5-6 metristä. Sitten kun menen kauemmaksi, alkaa tekniikka olla epäpuhdasta. Tätähän vain toistojen kautta varmuutta.
Kaiken kaikkiaan ihan rohkaiseva treeni Kiian kanssa. Jopa siinä määrin, että olen jo laittanut ilmon seuraavaan koitokseen elokuulle.
Lauantaina en päässytkään hakutreeneihin mutta olipahan aikaa sitten siivota kotosalla ja leipoa sämpylöitä sekä marjapiirakka.
Sunnuntaina ajelimme Pieksämäelle tokoilemaan. Superin kanssa tein vain ja ainoastaan kaksi ruutuun lähetystä merkiltä sekä yhden eteenlähetyksen.
Kiian kanssa sen sijaan teimme koko setin läpi. Seuraaminen oli ihan ok muuten mutta juoksussa tahtoo irrota ja sitten oikealle käännökset ovat huonoja. Niitä siis pitää alkaa hioa oikein kunnolla.
Zetan eka stoppi, seisominen, ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä mutta toisella yrittämällä saimme ehjän suorituksen kokonaisuudessaan. Luoksetulon eka stoppi onnistui hyvin. Myös maahanmeno onnistui, koska annoin vahvan vartaloavun. Näitä maahanmenoja on nyt hinkattava. Samperin apina, kun alkaa kytistää palkkaa. ;)
Ruutu oli hyvä. Tosin vapautin heti maahanmenon jälkeen. Tein kävelykuvion erikseen ja aivan treenin lopussa teimme kolme ruutuun lähetystä nopealla vapautuksella. On tämä yhtä tasapainottelua. Ohjatussa otimme oikean kapulan. Hyvin Kiia teki merkin ja haki aivan oikean kapulan.
Tunnarissa sen sijaan oli ensimmäisellä yrittämällä liikaa vauhtia. Kapulat nimittäin menivät toisiaan liki ja niinpä Kiia toikin minulle sitten kaksi kapulaa samalla kertaa. Toisella yrittämällä suoritus oli oikein mallikas.
Metallinoudossa kokeilin ensin pienellä kapulalla noutoa. Ote oli epävarma niin, että Kiia tiputti kapulan maahan. Nosti sen toki siitä itsenäisesti mutta silti. Eikan neuvosta kokeilin sitten keskikokoista kapulaa ja nyt ote oli varma ja suoritus muutenkin varsin tyylikäs. Pitänee siis käyttää jatkossa sitä keskikokoista kapulaa.
Kaukkareissa Kiia eteni taas noin 1/2 mittansa verran. Seiso-maahan ja seiso-istu vaihdot ovat huonoimmat. Kiiahan osaa oikean tekniikan mutta vain läheltä eli noin 5-6 metristä. Sitten kun menen kauemmaksi, alkaa tekniikka olla epäpuhdasta. Tätähän vain toistojen kautta varmuutta.
Kaiken kaikkiaan ihan rohkaiseva treeni Kiian kanssa. Jopa siinä määrin, että olen jo laittanut ilmon seuraavaan koitokseen elokuulle.
torstai 25. heinäkuuta 2013
Kaksi neljän kepin jälkeä, yksi kakkostulos ja yksi ykköstulos
Eilen tosiaan menimme vielä Vihtavuoreen treenaamaan tokoa tämän illan koetta silmällä pitäen. Kaiken kaikkiaan onnistuimme Kiian kanssa tekemään todella hyvän treenin. Tunnistusnouto oli hyvä. Myös ruutuun mentiin reippaasti. Kaukkarit olivat hyvät. Luoksteulon stoppi isolla takapalkalla onnistui. Tein ensin kahdella stopilla ja sitten vasta vapautin palkalle. Toisen toiston tein vain yhdellä stopilla. Metallinouto oli hyvä. Kuten myös ohjattu. Ainoastaan seuraamista ja zeta-kävelyä en treenannut. Eilinen treeni toi hyvän ja luottavaisen mielen tämän päivän kokeeseen.
Tänään aamusta kävin koirien kanssa 1,5 tunnin metsälenkillä. Tämän jälkeen ajoin nurmen ja sitten pitikin jo kerätä jälkikamat ja painella metsään jälkiä tallomaan. Kiian pojalle, Oivalle, talloin 600 metrin jäljen kuudella kepillä ja kolmella kulmalla. Jana oli n. 20 metriä. Jälki vanheni 1,5 tuntia. Superille talloin n. 650 metrin jäljen useammalla kulmalla ja kuudella kepillä. Jälki vanheni sellaiset 2 tuntia. Ilma oli todella lämmin. Mittari näytti 24 astetta. Sillä aikaan kun jäljet vanhenivat, menimme treenaamaan Koirakorpeen tottista. Tein Superille koko satsin. Tosin kiloisen jouduin tekemään kaksikiloisella, kun kiloinen oli toisen auton takakontissa. Hypyn korkeus ei ollut kuin jotain 70-80 cm välillä. Tottis oli muuten ihan ok mutta eteenlähettäminen ensimmäisellä yrittämällä oli huono. Toisella upposi aivan kentän päähän, kun kannustin jatkamaan. Tein vielä kolmannen lähetyksen niin, että kävimme katsomassa namipurkin ja sitten lähetys sille noin 15 metrin päästä.
Tottiksen jälkeen lähdimme ajamaan jälkeä. Janalla Super nosti takajäljen, eikä korjannut sitä itse. Itse jäljeltä nousi vain neljä keppiä, joista nostin itse yhden. Meiltä taisi jäädä taas se ensimmäinen keppi ja sitten jokin keppi välistä. Saatoin laittaa yhden kepin liian lähelle kulmaa - siis kulman jälkeen. Super kyllä teki työtä rauhassa, jopa niin, että pystyin tosiaan sen yhden kepin nostamaan itse maasta. Pitänee palautella näitä taitoja mieleen, jos meinaamme kokeisiin vielä tänä kautena lähteä. Myös Oiva jäljesti hienosti. Oiva nosti neljä keppiä. Selvitti kaikki kulmat ja oli muutenkin todella pätevä.
Iltapäivästä kävimme kisaamassa tokossa Kiian kanssa omalla kotikentällä. Tällä kertaa nollasimme ohjatun noudon ja ykköstulos jäi 10 pisteen päähän. Oiva sen sijaan teki hienon ykköstuloksen alokasluokassa 180 pisteellä KP:n kera.
Huomenna olisi taas vuorossa tokoa, lauantaina hakua, sunnuntaina tokoa ja maanantaina jälkeä, esineruutua sekä tokoa. Tiistaista lähtien on Super tauolla kokeeseen saakka. Kiian kanssa toivottavasti pääsemme ensi torstaina agilityyn. Onhan tuota taukoa jo tullutkin aika paljon.
Tänään aamusta kävin koirien kanssa 1,5 tunnin metsälenkillä. Tämän jälkeen ajoin nurmen ja sitten pitikin jo kerätä jälkikamat ja painella metsään jälkiä tallomaan. Kiian pojalle, Oivalle, talloin 600 metrin jäljen kuudella kepillä ja kolmella kulmalla. Jana oli n. 20 metriä. Jälki vanheni 1,5 tuntia. Superille talloin n. 650 metrin jäljen useammalla kulmalla ja kuudella kepillä. Jälki vanheni sellaiset 2 tuntia. Ilma oli todella lämmin. Mittari näytti 24 astetta. Sillä aikaan kun jäljet vanhenivat, menimme treenaamaan Koirakorpeen tottista. Tein Superille koko satsin. Tosin kiloisen jouduin tekemään kaksikiloisella, kun kiloinen oli toisen auton takakontissa. Hypyn korkeus ei ollut kuin jotain 70-80 cm välillä. Tottis oli muuten ihan ok mutta eteenlähettäminen ensimmäisellä yrittämällä oli huono. Toisella upposi aivan kentän päähän, kun kannustin jatkamaan. Tein vielä kolmannen lähetyksen niin, että kävimme katsomassa namipurkin ja sitten lähetys sille noin 15 metrin päästä.
Tottiksen jälkeen lähdimme ajamaan jälkeä. Janalla Super nosti takajäljen, eikä korjannut sitä itse. Itse jäljeltä nousi vain neljä keppiä, joista nostin itse yhden. Meiltä taisi jäädä taas se ensimmäinen keppi ja sitten jokin keppi välistä. Saatoin laittaa yhden kepin liian lähelle kulmaa - siis kulman jälkeen. Super kyllä teki työtä rauhassa, jopa niin, että pystyin tosiaan sen yhden kepin nostamaan itse maasta. Pitänee palautella näitä taitoja mieleen, jos meinaamme kokeisiin vielä tänä kautena lähteä. Myös Oiva jäljesti hienosti. Oiva nosti neljä keppiä. Selvitti kaikki kulmat ja oli muutenkin todella pätevä.
Iltapäivästä kävimme kisaamassa tokossa Kiian kanssa omalla kotikentällä. Tällä kertaa nollasimme ohjatun noudon ja ykköstulos jäi 10 pisteen päähän. Oiva sen sijaan teki hienon ykköstuloksen alokasluokassa 180 pisteellä KP:n kera.
Huomenna olisi taas vuorossa tokoa, lauantaina hakua, sunnuntaina tokoa ja maanantaina jälkeä, esineruutua sekä tokoa. Tiistaista lähtien on Super tauolla kokeeseen saakka. Kiian kanssa toivottavasti pääsemme ensi torstaina agilityyn. Onhan tuota taukoa jo tullutkin aika paljon.
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Karavaanari on kaikkien kaveri
Olimme viime viikon reissussa koko perheen voimin asuntovaunullamme. Kävimme PowerParkissa, Marttilassa Turun kupeessa sekä Somerolla paimentamassa. PowerParkissa viime keskiviikkona tein lyhyen tokotreenin Kiian kanssa. Aloitin tunnarilla, joka onnistui ihan mukavasti. Tein myös merkkiä, muutaman ruutuun menon ihan läheltä sekä minikokoisen ohjatun noudon. Tein myös kaukkareiden vaihtoja. Super sai tehdä noudon kilosella.
Viikonloppu menikin paimennuksen parissa Somerolla. Saimme kokoon 12 hengen porukan. Aivan mahtavaa oli saada viettää viikonloppu huippuhauskassa seurassa. Minä kävin paimentamassa Kiian kanssa kolme kertaa ja Superin kanssa viisi kertaa. Tahmean alun jälkeen homma alkoi taas sujua oikein mukavasti mutta täytyy todeta, että molempien tyttöjen jälkikasvu pisti paremmaksi. Saimme nähdä suoranaisia lahjakkuuksia. Paikan päällä oli myös Nancy poika Eetu, joka oli aivan ensimmäistä kertaa lampailla. Eetu edistyi nopeasti hommassa. Kiitos kaikille hienosta viikonlopusta.
Viikonloppu menikin paimennuksen parissa Somerolla. Saimme kokoon 12 hengen porukan. Aivan mahtavaa oli saada viettää viikonloppu huippuhauskassa seurassa. Minä kävin paimentamassa Kiian kanssa kolme kertaa ja Superin kanssa viisi kertaa. Tahmean alun jälkeen homma alkoi taas sujua oikein mukavasti mutta täytyy todeta, että molempien tyttöjen jälkikasvu pisti paremmaksi. Saimme nähdä suoranaisia lahjakkuuksia. Paikan päällä oli myös Nancy poika Eetu, joka oli aivan ensimmäistä kertaa lampailla. Eetu edistyi nopeasti hommassa. Kiitos kaikille hienosta viikonlopusta.
Eetu lampailla
Kuva: Silja Väyrynen
Emmi lampailla
Kuva: Silja Väyrynen
Freya lampailla
Maanantaina lähdin sitten Superin kanssa hakutreeneihin, jotka eivät meneet kovinkaan hyvin. Joko Super oli väsynyt reissusta ja paimennusviikonlopusta tai sitten meillä on motivaatiopula. Super ei nimittäin meinannut lähteä metsään. Lähti sitten kuitenkin ja haukkui tarmokkaasti kolme umpipiiloa jopa niin, että haukku voimistui, kun menin paikan päälle. Teimme neljännen piston puolipakona mutta ei se nostattanut Superia laisinkaan. Teimme heti perään vielä kaksi puolipakoa voimakkaammin kannustaen mutta tyttö oli sitä mieltä, että nyt vasta touhu meni oudoksi. Pitänee tosiaan seuraavissa treeneissä ottaa vain kaksi maalimiestä superhyvällä palkalla ja ilman ilmaisua. Alle pieni nälkä, niin eiköhän ala taas ukkojen etsiminen kiinnostaa.
Tänään olinkin Kiian kanssa tokokokeessa. Emme vieläkään saaneet ykköstulosta mutta tuloksen silti. Saimme kasaan 246 pistettä eli 10 pistettä jäi uupumaan ykköstuloksesta. Tosin jostain ihmeen syystä Kiia ei löytänyt ensi eikä edes toisellakaan tai kolmannella yrittämällään ruutua. Torstaina otamme uudestaan. Huomenna käymme kyllä vetäsemässä pikaiset treenit, jotta saisimme noita liikkeiden loppuja varmemmiksi. Kirjoitan tarkemman kuvauksen kokeen kulusta sivuillemme. Nyt pistän maate sohvalle telkkarin eteen.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Äksön kuvia ja mansikkapiirakkaa
Torstaina ajoimme Kuukan, Kiian ja Superin kanssa Ahonlaidan kentälle ottamaan Marttisen Mikon kanssa muutamia toimintakuvia tokotreeneistä sivujeni uutta ulkoasua varten. Teimme siis pienen pientä treeniä - lähinnä merkkiä, ruutuun lähettämistä, noutoa pk-kapuloilla ja tunnaria. Kävimme myös pk-esteillä napsimassa kuvia. Kiia sai suorittaa metristä ja Super vinoestettä.
Treeni oli hyvin pienimuotoista, eikä matkat olleet täysimittaisia, joten ei niistä sen enempää. Ainoa kommentoitava asia on se, että Kiia tunnari onnistui toistamiseen erinomaisesti ensimmäisellä yrittämällä.
Treeni oli hyvin pienimuotoista, eikä matkat olleet täysimittaisia, joten ei niistä sen enempää. Ainoa kommentoitava asia on se, että Kiia tunnari onnistui toistamiseen erinomaisesti ensimmäisellä yrittämällä.
Kuva: Mikko Marttinen
Kiia merkillä - häntä vispaten
Kuva: Mikko Marttinen
Kiia noutaa pk-kapulaa
Kuva: Mikko Marttinen
Kiia noutaa kapulaa aina vasemmalle kaartaen
Kuva: Mikko Marttinen
Kiia työstää tunnaria
Kuva: Mikko Marttinen
Kiia pallojahdissa
Kuva: Mikko Marttinen
Pallo tähtäimessä
Kuva: Mikko Marttinen
Nappaan sut!
Kuva: Mikko Marttinen
Hamps!
Kuva: Mikko Marttinen
Kiia the Alligator
Kuva: Mikko Marttinen
Tässä sen taas näkee, kuinka Kiia kartaa aina vasemman kautta
Kuva: Mikko Marttinen
Kiia pk-esteellä
Kuva: Mikko Marttinen
ja yli mennään puhtaasti!
Kuva: Mikko Marttinen
Super työstää tunnaria tyylillä
Kuva: Mikko Marttinen
Super noutaa
Kuva: Mikko Marttinen
Toisin kuin Kiia Super noutaa aina kääntymällä oikealle
Kuva: Mikko Marttinen
Yksi pakollinen söpöstelykuva merkiltä
Kuva: Mikko Marttinen
Super tarkkaavaisena ruudussa
Kuva: Mikko Marttinen
Superin tyylinnäyte seuraamisesta
Kuva: Mikko Marttinen
Super vinoesteellä
Kuva: Mikko Marttinen
Super noutaa (ja taas kaartaen oikealle)
Kuva: Mikko Marttinen
Täältä mä tuun...
Kuva: Mikko Marttinen
kapuan, kapuan...
Perjantaina saimme vieraita Tampereelta. Superin tyttö, Nova, pistäytyi tokoilemaan Vihtavuoressa kanssamme. Oli Novan mukana myös Mirkku ja Olli. Oli kiva päästä näkemään Novan pätevää tokottelua vieraassa ympäristössä kokeenomaisesti. Oikein mallikkaasti tämä tyttönen teki työtä. Voi olla äitikoira sekä kasvattajatätsy ylpeä tästä parivaljakosta.
Kiian kanssa tein taas tokoa, kun kerran sain Mirkun ja Ollin nakitettua liikkurin hommiin. Aloitimme treenin tunnarilla ja nyt tämä ei onnistunut puhtaasti, vaikka teimme varmaan jotain 4-5 toistoa. Alkoi sen verran siepittämään, että jätin homman sikseen. Huomaa, että kokeet alkavat lähestyä. :(
Ruutu sen sijaan oli hyvä. Merkki oli hieman hidas mutta ruutuun meno oli sentään laukalla. Kiia meni maahan ensimmäisestä käskystä ja pysyi siellä, kun kävin käppäilemässä ympäriinsä. Tämän jälkeen tein hieman seuraamista todella lyhyillä pätkillä. Tästä sitten teimme kaukkareita muutamia vaihtoja. Läheltä onnistuvat hienosti mutta täydestä matkasta Kiia tahtoo esim. istu-seiso ja maasta-seiso -vaihdossa liikuttaa hieman takajalkojaan, vaikka etujalat pysyvät paikallaan. Äsh! No, näillä mennään...
Luoksetulossa oli edelleen ongelmia stoppien kanssa. Pitänee palata takapalkkatreeniin ja pylvään kiertämiseen. Pallosta on tullut liian maaginen, niin Kiia ei tahdo malttaa pysähtyä. Pitänee myös ottaa nyt stoppiin käsimerkki käyttöön. Ei auta muu. Katsotaan sitten kokeiden jälkeen mitä tehdään tälle liikkeelle, että kuinka saamme sen taas entiseen kuosiinsa. Zeta-stopeissa ei meinannut ensin onnistua istuminen mutta toisella yrittämällä onnistuivat kaikki kolme. Taisin taas tehdä istu-seiso-maahan -järjestyksessä. Tätähän piti varioida, vai kuinka?
Zetan jälkeen teimme vielä pari ohjattua. Merkit olivat huonot. Kiia alkoi olla jo aika läkähdyksissä. Sain kuitenkin Kiian hakemaan vasemman kapulan. Oikeaa, kun teimme, lähti ensimmäisellä yrittämällä vasemmalle kapulalle. Aloitin alusta ja nyt haettiin oikea kapula. Lopuksi yritin lähettää Kiian vielä ruutuun lelulle mutta toisesta suunnasta. Kiia ei meinannut sitten millään lähteä ruutuun mutta lähti sitten lopuiltaan ja sai palkan sieltä. Aivan lopuksi Superin treenin jälkeen teimme yhdistetyn paikkamakuun ja -istumisen. Nova makasi reunassa ja minun tytöt istuivat vähän päälle 2 minuuttia. Hienosti onnistui siis tämä treeni.
Superin kanssa sitten tein ihan tottista. Ennen treeniä kävin viemässä kolmeen eri paikkaan palkkapurkit niin, että Super näki ne. Seuraamista hieman häiritsi tietoisuus palkkapurkeista. Sain kuitenkin tytön seuraamaan ihan malliikaasti paluumatkan. Liikkeestä istuminen oli ok. Myös maahanmeno onnistui nyt. Luoksetulo olisi saanut olla nopeampi. Pitää muistaa rakentaa tähän sitä vauhtia lelulla. Liikkeestä seisominen onnistui myös. Kilosen kapulan nouto oli ok. Ravillahan tuo tulee takaisin mutta tulkoon sitten, kunhan tuo kapulan, eikä tiputtele sitä matkalla. Sitten olikin ajatuksena tehdä kolme "helppoa" eteenlähettämistä. Ensimmäinen oli muuten ihan ok mutta lähetin Superin noin 3 metriä palkkapurkkia vasemmalla. Löytyi se sieltä kuitenkin. Toisella lähetyksellä Super oli koko ajan menossa ensimmäiselle purkille. Piti siis käydä katsomassa se purkki ja sitten lähettää matkaa. Kolmas oli koko pitkän sivun pituinen lähetys, joka ei ihan onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, sillä Super alkoi taas skannata purkkia. Piti käydä näyttämässä se purkki ja sitten lähetys onnistui hyvin. Näitä pitää tehdä nyt paljon, jotta idea alkaisi muodostua pienen bordercollien päähän tästä liikkeestä.
Treenin jälkeen kurvasimme meille herkuttelemaan mansikkapiirakalla ja metsämansikkajäätelöllä. Oli kyllä kiva tavata taas Novaa sekä Novan omiaihmisiä. Kohteliaana emäntänä "ajoin" vieraat matkaan puoli viiden maissa, kun lähdin itse hakutreeneihin. Superille teimme neljä umpparia niin, että juoksin aina piiloille kehumaan tyttöä. Myös maalimiehet saivat kehua Supraa piilosta. Ihan ensimmäinen onnistui hyvin mutta toisen piilon edessä oli edellisiltä koirilta jäänyt maahan makupaloja, jotka Super ensin tietysti sieltä nosti ja sitten alkoi vasta ilmaista mökkiä. Kolmas olikin viime kokeessa ollut Sulo kahden kivenjärkäleen välissä. Nyt Super löysi ukon, alkoi ilmaista mutta kun tulimme piiloa noin 15 metrin päähän, tuli Super (taas) pois ukolta. Voi hemmetin hemmetti, sanon minä. Lähetin uudestaan ja nyt Super ilmaisi loppuun. Hyppäsi kielekkeelle Sulon viereen pötkälleen haukkumaan ukkoa. Neljännellä piilolla oli samaa vikaa. Nyt Super tuli pois ehkä 2-3 metriä mutta meni sitten kyllä takaisin. Houston, we have a problem ja koehan oli... turhan pian. Pitänee piilotella näitä minun ukkoja reissun aikana kaikenlaisiin umpipiiloihin ja lähteä itse vaikka uimaan... ei tosi... Mutta jos vain saan nakitettua Tuomaksen ja Eliaksen pikku pikku treeneihin ensi viikolla, niin hyvä on.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Pakollinen treenitauko - siis mitä?
Totta tosiaan. Meillä oli tässä jopa neljän päivän treenitauko, kun emäntä ei jaksanut (eikä enää oikein ehtinytkään ihmisten aikaan) treeneihin perjantai-illasta. Lauantaina ja sunnuntaina meillä olikin täystyö misseilyssä. Maanantaina otimme vielä rennosti. Okei, myönnetään, että otin Superille hyppyä kotipihassa. Korkeus oli nyt 80 cm.
Eilen sitten pakkasin Tuomaksen ja Luukaksen autoon ja ajoimme tokoilemaan Kiian ja Superin kanssa. Kiian kanssa otin lähes tulkoon koko setin läpi. Seuraamista tosin vain muutama hassu suora ja hyppynoutokin typistyi pelkäksi metallinoudoksi. Superin kanssa tein vain tottista - tosin loppuun teimme muutaman ruutuun lähetyksen.
Mutta kirjataanpa ensin Kiian treeni ylös. Se oli monelta osin positiivisesti yllättävä mutta sitten taas myös ikävässä mielessä yllättävä. Kun yksi osa alkaa sujua, niin sitten toinen osa prakaa. On se kumma, vaikka kaikkia liikkeitä tekisi saman verran...
Aloitimme treenin tunnarilla. Tällä kertaa laitoin kepit ympyrämuodostelmaan. Kiia lähti hienosti kapuloille, haisteli ringin ympäri, nappasi kapulan ja lähti tuomaan sitä minulle. Hetken luulin, että Kiia oli nostanut väärän kapulan mutta onneksi en sanonut mitään. Kiia toi kapulan minulle ja oikeahan se oli.
Tunnarin jälkeen teimme ruutua. Merkki ei meinannut ensin löytyä. Oma moka. En virittänyt koiraa merkille. Viritettyäni Kiian merkille löytyi se ongelmitta mutta kun lähetin Kiian ruutuun, joka oli siis vasemmalla, lähti Kiia oikealle siihen kohtaan, missä oli tunnarikepit olleet. Ei kun alusta. Nyt ruutuun lähetys onnistui. Myös kävely onnistui ilman mitään ylimääräisiä käskyjä. Vapautettuani Kiian ruudusta tein vielä muutaman lähetyksen ruutuun ihan läheltä vapauttaen melkein heti.
Ruudun jälkeen otin muutaman pitkän suoran muutamalla käännöksellä seuraamista. Taas pallo kainalossa. Hiemanhan Kiia edelleen edistää mutta kontakti on parantunut huomattavasti. Seuraamisen jälkeen teimme kaukkarit täydestä matkasta mutta kahdessa osassa. Ensimmäinen setti onnistui täydellisesti. Kiia ei edennyt laisinkaan, eikä ollut yhtään epävarma. Toinen setti (seiso-istu-maahan) epäonnistui alussa eli Kiia ennakoi käskyn istumiseksi mutta jatkoin tästä, sillä Kiia korjasi sen heti itse. Seiso-istu -vaihto onnistui, kuten myös istu-maahan. Jes!
Kaukkareiden jälkeen teimmekin luoksetuloa, jossa olikin nyt ongelmia ensimmäisen pysähdyksen kanssa. Stopithan ovat olleet aika mallikkaita mutta nyt ne valuivat rutkasti. Jouduin aloittamaan liikkeen alusta ainakin kolme kertaa. Kolmannella kerralla annoin käsiavun. Kun stoppi onnistui, lähti pallo matkaan. Maahanmeno onnistui hyvin. Tein sen jättäen Kiian seisomaan vaadittuun matkaan. Tein vielä muutaman stopin ja maahanmenon ihan läheltä. Ne onnistuivat kyllä.
Luoksetulon jälkeen teimme yhden metallinoudon, joka onnistui hienosti. Tähän on tullut kyllä varmuutta, jos ajattelee aikoja, jolloin metallikapulaa ei pystynyt edes koskemaan. Metallinoudon jälkeen teimme zetan stoppeja järjestyksessä istu-seiso-maahan. Kaikki onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Pitänee nyt lueskella tätä omaa blogia ja katsoa mitä järjestystä olen eniten harjoitellut ja muistaa varioida tarpeeksi sitä.
Lopuksi teimme ohjatun - ja heti vasemmalle eli sinne ruudun puolelle. Merkki oli hieman huono mutta nouto onnistui niin vasemmalle kuin oikealle.
Kaiken kaikkiaan treeni oli rohkaiseva. Erityisen iloinen olen tuosta meidän tunnarista ja kaukkareista. Ns. varmat liikkeet, ruutu ja luoksetulon stoppi, eivät olleet eilen hyviä mutta uskon kyllä voivani kaivaa sen osaamistason esille hyvinkin nopeasti. Kaipa sinne pienen bordercollien pääkoppaan mahtuu uutta tietoa ilman, että vanhaa tietoa pitää roskiin heittää.
Superin kanssa tein tottisseuraamisen ensimmäistä suoraa pari kolme kertaa. Tämän jälkeen tein liikkeestä istumista, maahanmenoa, luoksetulon erikseen suoraan leluun ja sitten tietysti liikkestä seisomisen. Noudon tein metallikapulalla, kun pk-kapulat jäivät kotiin. Hottistreenin loppuun tein eteenlähettämisen taas kentän päähän mutta niin, että Super ei nähnyt minne vein palkan. Alkuun Super lähti etenemään hyvin mutta sitten alkoi skannata aluetta. Pyysin Superin takaisin ja kävimme yhdessä katsomassa missä palkkapurkki oli. Nyt luonnollisesti Super singahti palkalle. En tiedä oppiiko Super virheen kautta ymmärtämään, että juostava on ja lujaa sinne, minne käsi osoittaa. Pitänee keskustella itseäni taitavampien koirankouluttajien kanssa tästä asiasta.
Hottiksen loputtua teimme sitten muutaman ruutuun lähetyksen ensin täydestä matkasta. Koska Super haki tässä selkeästi ohjatun noudon kapuloita, jouduin siirtämään merkkiä lähemmäksi ruutua. Vein Superin ensimmäisellä kerralla merkille ja lähetin ruutuun. Nyt onnistui. Seuraavaksi otin merkin kanssa niin, että olimme n. 2 metrin päästä merkistä. Nyt onnistui. Sama toiselta puolelta. Ruutu oli keskellä kenttään, niin pystyin treenaamaan molemmilta puolilta. Kyllä tämä alkaa tästä pikku hiljaa rakentua ihan mallikelpoiseksi liikkeeksi. Onneksi meillä ei ole mikään kiire, sillä tähtään kisoihin vasta ensi vuoden alkuun.
Illasta meillä oli Superin kanssa vielä hakutreenit, jossa teimme viisi pistoa. Ensimmäinen pisto oli vasen etukulma. Muut ukot etenivät takalinjalla n. 30 metriä. Myös toisen ukon Super löysi ongelmitta. Sovimme, että otamme kaikille muille paitsi kolmannelle vain muutaman haukun ja että maalimies saattelee keskilinjalle Superin. Kolmas pisto olikin vaikeampi. Super teki siihen yhden tyhjän mutta toisella onnistui sitten löytämään pressun alla makaavan maalimiehen. Tähän ukkoon tosiaan ilmaisu loppuun saakka. Tämä onnistui ihan hyvin. Vähän se minua vilkaisi, kun tulin paikan päälle. Kehuin tyttöä ja tyttö jatkoi haukkumista. Neljännellä pistolla palasi pois ja jouduin lähettämään uudestaan. Tässä kohdin tein virheen eli kun koira oli metsässä, annoin "ukko"-käskyn uudestaan. Kokeessa näin ei saa tehdä vaan koira on otettava takaisin ja lähetettävä keskilinjalta uudestaan. Onneksi tein virheen treeneissä, enkä kokeessa. Toisella lähetyskerralla ukko löytyi. Myöskäään vasemmalla puolella oleva viides ukko ei meinannut löytyä ekalla vaan vasta toisella lähetyksellä. Kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Olosuhteet olivat hankalat, koska ei tuullut yhtään. Tämän lisäksi Super teki ryhmässä toisena, jolloin apuna ei ollut edes kunnolliset baanat. ;) Voin siis olla tyytyväinen eiliseen suoritukseen. Ryhmän vetäjä kommentoi Superista, että on rauhallinen yksilö, joka kuitenkin tekee töitä. Sanoi tykänneensä näkemästään. Koira suorittaa tehtäväänsä määrätietoisesti mutta hötkyämättä. Mutta sellainen tyttö meidän Super on...
Eilen sitten pakkasin Tuomaksen ja Luukaksen autoon ja ajoimme tokoilemaan Kiian ja Superin kanssa. Kiian kanssa otin lähes tulkoon koko setin läpi. Seuraamista tosin vain muutama hassu suora ja hyppynoutokin typistyi pelkäksi metallinoudoksi. Superin kanssa tein vain tottista - tosin loppuun teimme muutaman ruutuun lähetyksen.
Mutta kirjataanpa ensin Kiian treeni ylös. Se oli monelta osin positiivisesti yllättävä mutta sitten taas myös ikävässä mielessä yllättävä. Kun yksi osa alkaa sujua, niin sitten toinen osa prakaa. On se kumma, vaikka kaikkia liikkeitä tekisi saman verran...
Aloitimme treenin tunnarilla. Tällä kertaa laitoin kepit ympyrämuodostelmaan. Kiia lähti hienosti kapuloille, haisteli ringin ympäri, nappasi kapulan ja lähti tuomaan sitä minulle. Hetken luulin, että Kiia oli nostanut väärän kapulan mutta onneksi en sanonut mitään. Kiia toi kapulan minulle ja oikeahan se oli.
Tunnarin jälkeen teimme ruutua. Merkki ei meinannut ensin löytyä. Oma moka. En virittänyt koiraa merkille. Viritettyäni Kiian merkille löytyi se ongelmitta mutta kun lähetin Kiian ruutuun, joka oli siis vasemmalla, lähti Kiia oikealle siihen kohtaan, missä oli tunnarikepit olleet. Ei kun alusta. Nyt ruutuun lähetys onnistui. Myös kävely onnistui ilman mitään ylimääräisiä käskyjä. Vapautettuani Kiian ruudusta tein vielä muutaman lähetyksen ruutuun ihan läheltä vapauttaen melkein heti.
Ruudun jälkeen otin muutaman pitkän suoran muutamalla käännöksellä seuraamista. Taas pallo kainalossa. Hiemanhan Kiia edelleen edistää mutta kontakti on parantunut huomattavasti. Seuraamisen jälkeen teimme kaukkarit täydestä matkasta mutta kahdessa osassa. Ensimmäinen setti onnistui täydellisesti. Kiia ei edennyt laisinkaan, eikä ollut yhtään epävarma. Toinen setti (seiso-istu-maahan) epäonnistui alussa eli Kiia ennakoi käskyn istumiseksi mutta jatkoin tästä, sillä Kiia korjasi sen heti itse. Seiso-istu -vaihto onnistui, kuten myös istu-maahan. Jes!
Kaukkareiden jälkeen teimmekin luoksetuloa, jossa olikin nyt ongelmia ensimmäisen pysähdyksen kanssa. Stopithan ovat olleet aika mallikkaita mutta nyt ne valuivat rutkasti. Jouduin aloittamaan liikkeen alusta ainakin kolme kertaa. Kolmannella kerralla annoin käsiavun. Kun stoppi onnistui, lähti pallo matkaan. Maahanmeno onnistui hyvin. Tein sen jättäen Kiian seisomaan vaadittuun matkaan. Tein vielä muutaman stopin ja maahanmenon ihan läheltä. Ne onnistuivat kyllä.
Luoksetulon jälkeen teimme yhden metallinoudon, joka onnistui hienosti. Tähän on tullut kyllä varmuutta, jos ajattelee aikoja, jolloin metallikapulaa ei pystynyt edes koskemaan. Metallinoudon jälkeen teimme zetan stoppeja järjestyksessä istu-seiso-maahan. Kaikki onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Pitänee nyt lueskella tätä omaa blogia ja katsoa mitä järjestystä olen eniten harjoitellut ja muistaa varioida tarpeeksi sitä.
Lopuksi teimme ohjatun - ja heti vasemmalle eli sinne ruudun puolelle. Merkki oli hieman huono mutta nouto onnistui niin vasemmalle kuin oikealle.
Kaiken kaikkiaan treeni oli rohkaiseva. Erityisen iloinen olen tuosta meidän tunnarista ja kaukkareista. Ns. varmat liikkeet, ruutu ja luoksetulon stoppi, eivät olleet eilen hyviä mutta uskon kyllä voivani kaivaa sen osaamistason esille hyvinkin nopeasti. Kaipa sinne pienen bordercollien pääkoppaan mahtuu uutta tietoa ilman, että vanhaa tietoa pitää roskiin heittää.
Superin kanssa tein tottisseuraamisen ensimmäistä suoraa pari kolme kertaa. Tämän jälkeen tein liikkeestä istumista, maahanmenoa, luoksetulon erikseen suoraan leluun ja sitten tietysti liikkestä seisomisen. Noudon tein metallikapulalla, kun pk-kapulat jäivät kotiin. Hottistreenin loppuun tein eteenlähettämisen taas kentän päähän mutta niin, että Super ei nähnyt minne vein palkan. Alkuun Super lähti etenemään hyvin mutta sitten alkoi skannata aluetta. Pyysin Superin takaisin ja kävimme yhdessä katsomassa missä palkkapurkki oli. Nyt luonnollisesti Super singahti palkalle. En tiedä oppiiko Super virheen kautta ymmärtämään, että juostava on ja lujaa sinne, minne käsi osoittaa. Pitänee keskustella itseäni taitavampien koirankouluttajien kanssa tästä asiasta.
Hottiksen loputtua teimme sitten muutaman ruutuun lähetyksen ensin täydestä matkasta. Koska Super haki tässä selkeästi ohjatun noudon kapuloita, jouduin siirtämään merkkiä lähemmäksi ruutua. Vein Superin ensimmäisellä kerralla merkille ja lähetin ruutuun. Nyt onnistui. Seuraavaksi otin merkin kanssa niin, että olimme n. 2 metrin päästä merkistä. Nyt onnistui. Sama toiselta puolelta. Ruutu oli keskellä kenttään, niin pystyin treenaamaan molemmilta puolilta. Kyllä tämä alkaa tästä pikku hiljaa rakentua ihan mallikelpoiseksi liikkeeksi. Onneksi meillä ei ole mikään kiire, sillä tähtään kisoihin vasta ensi vuoden alkuun.
Illasta meillä oli Superin kanssa vielä hakutreenit, jossa teimme viisi pistoa. Ensimmäinen pisto oli vasen etukulma. Muut ukot etenivät takalinjalla n. 30 metriä. Myös toisen ukon Super löysi ongelmitta. Sovimme, että otamme kaikille muille paitsi kolmannelle vain muutaman haukun ja että maalimies saattelee keskilinjalle Superin. Kolmas pisto olikin vaikeampi. Super teki siihen yhden tyhjän mutta toisella onnistui sitten löytämään pressun alla makaavan maalimiehen. Tähän ukkoon tosiaan ilmaisu loppuun saakka. Tämä onnistui ihan hyvin. Vähän se minua vilkaisi, kun tulin paikan päälle. Kehuin tyttöä ja tyttö jatkoi haukkumista. Neljännellä pistolla palasi pois ja jouduin lähettämään uudestaan. Tässä kohdin tein virheen eli kun koira oli metsässä, annoin "ukko"-käskyn uudestaan. Kokeessa näin ei saa tehdä vaan koira on otettava takaisin ja lähetettävä keskilinjalta uudestaan. Onneksi tein virheen treeneissä, enkä kokeessa. Toisella lähetyskerralla ukko löytyi. Myöskäään vasemmalla puolella oleva viides ukko ei meinannut löytyä ekalla vaan vasta toisella lähetyksellä. Kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Olosuhteet olivat hankalat, koska ei tuullut yhtään. Tämän lisäksi Super teki ryhmässä toisena, jolloin apuna ei ollut edes kunnolliset baanat. ;) Voin siis olla tyytyväinen eiliseen suoritukseen. Ryhmän vetäjä kommentoi Superista, että on rauhallinen yksilö, joka kuitenkin tekee töitä. Sanoi tykänneensä näkemästään. Koira suorittaa tehtäväänsä määrätietoisesti mutta hötkyämättä. Mutta sellainen tyttö meidän Super on...
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Keskiviikkona tokottelua/tottista ja torstaina hapuilua
Keskiviikkona kävimme kentällä tekemässä lyhyen toko-/tottistreenin. Kiian kanssa tein alkuun hieman seuraamista ja sitten pysäytyksiä niin, että paluumatkalla heitin aina palkan eteen. Kun palasin koiran sivulle, vapautin koiran palkalle. Tällä yritän suunnata katsetta eteen. Luoksetulotreenissä teimme yhden stopin ja pari maahanmenoa seisomisesta. Ensimmäinen maahanmenotreeni ei onnistunut mutta toinen oli jo hyvä. Kiia ei oikein malta mennä maahan, kun jää kyttämään palloa. Kokeilen vielä jatkaa treeniä pallon kanssa mutta täytyy antaa tähän napakampi käsky ja sitten heittää edelleen sitä palloa taakse.
Ruututreeni oli nyt tällä kertaa sellainen, että ruutu oli keskellä kenttää ja molemmilla puolilla oli merkki n. 10 metrin päässä. Ajatuksena tehdä lyhyitä lähetyksiä ruutuun. Oikealle lähetettäessä homma onnistui moiteettomasti mutta vasemmalta lähetettäessä meinasi Kiia koko ajan kartaa sisään sivusta. Teimmepä sitten ruudun kiertoa ja sisääntuloa etusivusta.
Ruudun jälkeen teimme ohjatun kaksi kertaa oikealle ja yhden kerran vasemmalle. Ensimmäisellä oikealle lähetyksessä meinasi karata vasemmalle kapulalle. Ei kun alusta. Nyt onnistui, myös uusinta onnistui hienosti. Ohjatun jälkeen jumppasimme istu-seiso ja istu-maahan -vaihtoja pallolla. Onnistuivat nyt ensimmäisellä käskyllä.
Superin kanssa aloitin seuraamisen käännöksillä ja jäävillä. Jäävissä en enää kävellyt koiran taakse. Oli taas ongelmia maahanmenon kanssa, ellen sitten liikkeen alussa sanonut, että nyt tulee maahanmeno. Luoksetuloa teimme siis ilman pysäytystä. Luoksetulon jälkeen teimme samaa ruututreeniä mitä Kiian kanssa. Nyt Super lähti hienosti merkiltä ruutuun. Tämä on erinomainen treeni Supralle. Ruututreenin jälkeen teimme kaksi kolme noutoa kilosella kapulalla. Kehuin paluumatkalla Supraa. Hienosti se kyllä laukkasi myös paluumatkalla mutta ihan varmuuden vuoksi halusin rohkaista tyttöä. Teimme myös ohjattua kerran oikealle ja kerran vasemmalle. Lopuksi teimme eteenlähettämisen. Ongelmaksi muodostui se, että Super lähti kaartamaan oikealle, koska aikaisemmin olen tehnyt tällä kentällä eteenlähettämistä enemmän oikealla. Kävin näyttämässä namikupin Superille ja tein todella pitkästä matkasta eteenlähettämisen. Tottahan toki se nyt onnistui.
Eilen oli puolestaan hakutreenin vuoro. Ensimmäinen ukko oli oikeassa etukulmassa. Siihen päälle n. 15 haukkua ja palkaksi nakkia. Maalimies vei koiran keskilinjalle. Seuraava ukko oli vasemmalla. Nyt Super ei meinannut millään lähteä miehelle. Tuuli kävi takaa, eikä Super saanut hajua. Laitoinpa koiran kiinni ja kävin melkein ukon luona. Tosin niin, että siitä kohdasta mistä käännyin takaisin keskilinjalle, ukko oli noin 15 metrin päässä oikealla. Nyt lähetys ja ilmaisu onnistuivat moiteettomasti. Kolmas ukko löytyi ongelmitta. Tähän päälle teimme vielä kaksi piilon ilmaisua niin, että Supraa nostatettiin piilolla. Supra siis näki, kun ukko meni piilolle. Kehuin kovasti Supraa haukkumisesta. Maalimies palkkasi Supran noin kolme kertaa per piilo. Tässä on ideana se, että Super yhdistää piilolla minun paikalle tulemisen palkkaan ja vallan innostuu haukkumaan, kun tulen paikan päälle. Toivottavasti tepsii, sillä ilmot seuraaviin koitoksiin on jo laitettu menemään. :)
Ruututreeni oli nyt tällä kertaa sellainen, että ruutu oli keskellä kenttää ja molemmilla puolilla oli merkki n. 10 metrin päässä. Ajatuksena tehdä lyhyitä lähetyksiä ruutuun. Oikealle lähetettäessä homma onnistui moiteettomasti mutta vasemmalta lähetettäessä meinasi Kiia koko ajan kartaa sisään sivusta. Teimmepä sitten ruudun kiertoa ja sisääntuloa etusivusta.
Ruudun jälkeen teimme ohjatun kaksi kertaa oikealle ja yhden kerran vasemmalle. Ensimmäisellä oikealle lähetyksessä meinasi karata vasemmalle kapulalle. Ei kun alusta. Nyt onnistui, myös uusinta onnistui hienosti. Ohjatun jälkeen jumppasimme istu-seiso ja istu-maahan -vaihtoja pallolla. Onnistuivat nyt ensimmäisellä käskyllä.
Superin kanssa aloitin seuraamisen käännöksillä ja jäävillä. Jäävissä en enää kävellyt koiran taakse. Oli taas ongelmia maahanmenon kanssa, ellen sitten liikkeen alussa sanonut, että nyt tulee maahanmeno. Luoksetuloa teimme siis ilman pysäytystä. Luoksetulon jälkeen teimme samaa ruututreeniä mitä Kiian kanssa. Nyt Super lähti hienosti merkiltä ruutuun. Tämä on erinomainen treeni Supralle. Ruututreenin jälkeen teimme kaksi kolme noutoa kilosella kapulalla. Kehuin paluumatkalla Supraa. Hienosti se kyllä laukkasi myös paluumatkalla mutta ihan varmuuden vuoksi halusin rohkaista tyttöä. Teimme myös ohjattua kerran oikealle ja kerran vasemmalle. Lopuksi teimme eteenlähettämisen. Ongelmaksi muodostui se, että Super lähti kaartamaan oikealle, koska aikaisemmin olen tehnyt tällä kentällä eteenlähettämistä enemmän oikealla. Kävin näyttämässä namikupin Superille ja tein todella pitkästä matkasta eteenlähettämisen. Tottahan toki se nyt onnistui.
Eilen oli puolestaan hakutreenin vuoro. Ensimmäinen ukko oli oikeassa etukulmassa. Siihen päälle n. 15 haukkua ja palkaksi nakkia. Maalimies vei koiran keskilinjalle. Seuraava ukko oli vasemmalla. Nyt Super ei meinannut millään lähteä miehelle. Tuuli kävi takaa, eikä Super saanut hajua. Laitoinpa koiran kiinni ja kävin melkein ukon luona. Tosin niin, että siitä kohdasta mistä käännyin takaisin keskilinjalle, ukko oli noin 15 metrin päässä oikealla. Nyt lähetys ja ilmaisu onnistuivat moiteettomasti. Kolmas ukko löytyi ongelmitta. Tähän päälle teimme vielä kaksi piilon ilmaisua niin, että Supraa nostatettiin piilolla. Supra siis näki, kun ukko meni piilolle. Kehuin kovasti Supraa haukkumisesta. Maalimies palkkasi Supran noin kolme kertaa per piilo. Tässä on ideana se, että Super yhdistää piilolla minun paikalle tulemisen palkkaan ja vallan innostuu haukkumaan, kun tulen paikan päälle. Toivottavasti tepsii, sillä ilmot seuraaviin koitoksiin on jo laitettu menemään. :)
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Ns. välipäivän treenit
Eilen lenkin päätteeksi otin Superille ensin kolme pudotettua, joista ensimmäinen oli umpimetsään. Tehtävä oli selkeästi vaikeampi kuin mitä polulla, niinpä haetutin vain n. 15 metristä. Kaksi seuraavaa toistoa oli isolla polulla niin, että polku kaartui, eikä Super voinut nähdä esinettä tai minua hakiessaan esinettä.
Tämän jälkeen tein ensimmäistä kertaa pikkuesineruutua metsään. Alueena oli 2 m x 2 m. Super etsi hienosti 1 euron kolikon kolme kertaa. Ainoa virhe oli esineen merkkaamisen epäloogisuus. Pari kertaa Super yritti ottaa kolikon suuhun ja jäi seisomaan, kunnes meni merkistä maahan. Kolmannella kerralla Super osasi mennä maahan ihan itsekseen. Pitänee varmaan vielä miettiä tuota ilmaisua, että olisiko parempi, että jäisi seisomaan esineen eteen vai että kävisi maahan. Toisaalta, jos seisoisi, niin siinä olisi pienempi riski, että sattuisi makaamaan esineen päällä.
Kotipihassa otin Kiialle metallinoutoa 70 senttiä korkealla pressuesteellä kolme kertaa. Hienosti menivät kaikki kolme toistoa. Lopuksi jumppasin kaukkareita pallolla. Ongelmia oli tälläkin kertaa istu-seiso ja istu-maahan -vaihdoissa. Nyt pitää ottaa ihan vain näitä. Selkeästi treenin puutetta.
Super kanssa otin viisi edestakaisinhyppyä pressuesteellä. Kaksi kertaa kapulalla ja kaksi kertaa kipoilla. Kapulan kanssa hivutteli estettä. Ilman kapulaa hypyt olivat laakahyppyjä molempiin suuntiin. Pitänee jatkaa vielä tämä viikko tuolla 70 sentillä ja nostaa sitten ensi viikolla siihen 80 senttiin. Pitää muistaa pitää tuota kapula mukana kuvioissa, koska hyppy on erilainen, kun kapula on suussa.
Kyselin muuten tänään treenikavereilta tuosta EK:n pudotetusta ja pikkuruudusta ja sain paljon hyviä vinkkejä. Pikkuruudussa on kuulemma ollut mm. seuraavia esineitä nykyisillä säännöillä: kolikko (alokkaassa suurin 2 e, avoimessa suurempi, pienin voittajassa 10 cent), eri kokoiset prikat, kuulakynän jousi, n. 3 cm hylsy, isohko traktorin talvirenkaan nasta, pikkuavain, jossa pää on ollut muovitettu. Pikkuruutu on merkattu ruudun kulmissa olevilla n. 30-40 cm korkeilla kepeillä, aurausputkien pätkillä tai paaluilla, /\ -mallisilla 20 cm korkeilla metallipaloilla tai vaikka puihin merkatuilla krepeillä.
Pudotetetun rata on ollut ihan umpimetsässä, harvalla kankaalla, sänkipellolla, selkeällä polulla metsässä, metsäautotiellä tai aluskasvillittomassa metsässä. Umpimetsässä voi olla kivien ja puidenrunkojen sekä polkujen ylityksiä. Myös suoritustapa on vaihdellut. Jossain kokeessa tuomari on kulkenut toista uraa lähellä pudotetun rataa ja juossut koiran mukana esineelle. Jossain kokeessa tuomari on seisonut päivystyspaikalla, josta on nähnyt koko radan. Onpahan joskus tuomari ja koetoimitsija kulkenut koirakon perässä seuruuosuuden ja sitten jossain vaiheessa poikennut sivuun.Toisin sanoen treenattavaaa riittää...
Tänään, jos hyvin käy ja jaksan, käymme illasta treenaamassa tokoa. Superin kanssa teen tottista. Koska en saa koskaan kuvia treeneistä, laitan sitten vähän blogiani värittämään muutaman kuvan päivän leikkituokiosta takapihaltamme.
Tämän jälkeen tein ensimmäistä kertaa pikkuesineruutua metsään. Alueena oli 2 m x 2 m. Super etsi hienosti 1 euron kolikon kolme kertaa. Ainoa virhe oli esineen merkkaamisen epäloogisuus. Pari kertaa Super yritti ottaa kolikon suuhun ja jäi seisomaan, kunnes meni merkistä maahan. Kolmannella kerralla Super osasi mennä maahan ihan itsekseen. Pitänee varmaan vielä miettiä tuota ilmaisua, että olisiko parempi, että jäisi seisomaan esineen eteen vai että kävisi maahan. Toisaalta, jos seisoisi, niin siinä olisi pienempi riski, että sattuisi makaamaan esineen päällä.
Kotipihassa otin Kiialle metallinoutoa 70 senttiä korkealla pressuesteellä kolme kertaa. Hienosti menivät kaikki kolme toistoa. Lopuksi jumppasin kaukkareita pallolla. Ongelmia oli tälläkin kertaa istu-seiso ja istu-maahan -vaihdoissa. Nyt pitää ottaa ihan vain näitä. Selkeästi treenin puutetta.
Super kanssa otin viisi edestakaisinhyppyä pressuesteellä. Kaksi kertaa kapulalla ja kaksi kertaa kipoilla. Kapulan kanssa hivutteli estettä. Ilman kapulaa hypyt olivat laakahyppyjä molempiin suuntiin. Pitänee jatkaa vielä tämä viikko tuolla 70 sentillä ja nostaa sitten ensi viikolla siihen 80 senttiin. Pitää muistaa pitää tuota kapula mukana kuvioissa, koska hyppy on erilainen, kun kapula on suussa.
Kyselin muuten tänään treenikavereilta tuosta EK:n pudotetusta ja pikkuruudusta ja sain paljon hyviä vinkkejä. Pikkuruudussa on kuulemma ollut mm. seuraavia esineitä nykyisillä säännöillä: kolikko (alokkaassa suurin 2 e, avoimessa suurempi, pienin voittajassa 10 cent), eri kokoiset prikat, kuulakynän jousi, n. 3 cm hylsy, isohko traktorin talvirenkaan nasta, pikkuavain, jossa pää on ollut muovitettu. Pikkuruutu on merkattu ruudun kulmissa olevilla n. 30-40 cm korkeilla kepeillä, aurausputkien pätkillä tai paaluilla, /\ -mallisilla 20 cm korkeilla metallipaloilla tai vaikka puihin merkatuilla krepeillä.
Pudotetetun rata on ollut ihan umpimetsässä, harvalla kankaalla, sänkipellolla, selkeällä polulla metsässä, metsäautotiellä tai aluskasvillittomassa metsässä. Umpimetsässä voi olla kivien ja puidenrunkojen sekä polkujen ylityksiä. Myös suoritustapa on vaihdellut. Jossain kokeessa tuomari on kulkenut toista uraa lähellä pudotetun rataa ja juossut koiran mukana esineelle. Jossain kokeessa tuomari on seisonut päivystyspaikalla, josta on nähnyt koko radan. Onpahan joskus tuomari ja koetoimitsija kulkenut koirakon perässä seuruuosuuden ja sitten jossain vaiheessa poikennut sivuun.Toisin sanoen treenattavaaa riittää...
Tänään, jos hyvin käy ja jaksan, käymme illasta treenaamassa tokoa. Superin kanssa teen tottista. Koska en saa koskaan kuvia treeneistä, laitan sitten vähän blogiani värittämään muutaman kuvan päivän leikkituokiosta takapihaltamme.
Kiia fiilistelee kesäpäivän auringossa
Kiia yrittää napata äidiltään frisbeen
Mutta Nämppä pitää pintansa...
Kiia vs. Super (Super luovutti)
Miss Märkä Kaulus
Pitkä haukotus
Super tiirailee lintua
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Treenit ennen ja jälkeen ÄsÄmmien
Perjantaina tosiaan kävimme tyttöjen kanssa Vihtavuoressa tokoilemassa illan kähmällä. Tein kummallekin lähes kaikki liikkeet poikkeavassa järjestyksessä. Nyt kun aikaa on kulunut niinkin paljon tai pikemminkin matkaa on kertynyt paljon perjantaista, niin minun on vaikea enää muistaa mitä ongelmia meillä oli treeneissä.
Aloitin kuitenkin treenin Kiian kanssa. Teimme ensin tunnarin ja se oli hieno. Jätin tunnarin siihen yhteen toistoon, koska se oli onnistunut. Tästä tein sitten ruutua. Kiia ei muistaakseni meinannut ensin lähteä ruutuun vaan pyrki tunnareille. Piti sitten käydä noukkimassa ne pois kentältä. Sain lopuilta Kiian ruutuun ja lähdin tekemään sitä kävelyä. Lähestyessäni Kiiaa tyttö taas nousi ylös ja jouduin käskemään uudestaan maahan. Käppäilin sitten siinä ympäriinsä ja lopuilta kävin palkkaamassa Kiian maahan. Taisinpa tehdä yhden lähetyksen läheltä ja siihen sitten kaupan päälle yhden lisäkäppäilyn. Ruudun jälkeen teimme luoksetulon. Muistaakseni kummatkin stopit onnistuivat hienosti. Tämän jälkeen teimme idaria. Perjantaina ei tainnut olla ongelmia pysähdyksien kanssa. Idarin jälkeen tein ohjattua. Nyt niin, että noudettava kapula oli n. 8-9 metrissä. Kaikki kolme toistoa onnistuivat hienosti. Sitten otin kaukkareita. Kaukkareissa ongelmana nyt se, että Kiia ei meinaa nousta ylös istumisesta vaan käy maahan. Tein vaihdot lähempää ja nyt ne onnistuivat ihan hienosti. Lopuksi halusin lähettää Kiian ruutuun mutta koska merkin takana oli vielä kaksi ohjatun noudon kapulaa, vetivät ne puoleensa enemmän. Kiia toi yhden ja minä hain yhden. Nyt pääsimme lopettamaan treenin ruutuun, jossa oli pallo valmiina.
Superin kanssa tein samanlaisen treenin mutta helpotettuna. Tunnari meni hienosti. Myös ruudun merkki meni hienosti mutta ruutuun Super ei meinannut mennä, niinpä jouduin viemään Superin merkille ja lähettämään siitä ruutuun. Tällä tavalla tämä onnistuu. Samahan toistui tänään tokotreeneissä, ja minulla on ajatus tästä ongelmasta mutta siitä sitten myöhemmin. Tähän väliin tein Supran kanssa kaukkareita suhteellisen läheltä. Ensimmäiset vaihdot tein täydestä matkasta mutta sitten seuraavat lähempää. Nyt en enää muista miten luoksetulon stopit menivät. Zeta meni perjantaina hyvin mutta tänään ei niin hyvin. Ne maahanmenot olivat taas hetken hukassa. Ohjattu oli sen sijaan todella hyvä jopa merkin kanssa.
Lauantai meni tosiaan Pieksämäellä TOKOn SM:ssä viimeistä EVL:n kehää liikkuroidessa. Päivä oli pitkä ja väsyttävä varsin tarkenevassa säässä. Illasta raahauduin vielä lenkille, jonka jälkeen otin Superille 5 edestakaisinhyppyä uudella pressuesteellä. Niistä kolme tein 450 grammaa painavan kapulan kanssa. Korkeus oli ensin 50 cm ja sitten 60 cm. Myös sunnuntai meni samoissa merkeissä. Illasta kuitenkin lähdin tekemään lyhyet jäljet kummallekin junnulle. Jälkien pituus vanhalla kännykällä mitattaessa oli 200 metrin paikkeilla. Kummassakin n. 10 metrin jana, jonka alussa namia sekä kolme kulmaa, joita ennen namia ja joiden jälkeen ruokapurkki. Jäljet vanhenivat melkein kaksi tuntia, sillä innostuin kävelemään syvemmälle metsään treenaamaan esineruutua. Myös tällä kertaa tytöt olivat tallaamassa ruutua. Super sai hakea kolme, Kiia kaksi ja Nämppä yhden esineen. Itse jäljet tytöt ajoivat hienosti. Kiia oli tällä kertaa Superia hieman tarkempi. Superilla yksi kolmesta kulmasta meni tarkistamiseksi eli Super teki sellaisen silmukan siihen mutta kaksi muuta kulmaa Super selvitti hienosti. Nyt pitää tehdä lisää tällaisia helppoja mutta tärkeitä treenejä myös jäljen puolella.
Tänään kävin aamusta kaatosateessa treenaamassa samalla systeemillä tokoa kummankin tytön kanssa. Aloitin työt Kiian kanssa. Tunnari oli hyvä mutta kun kehuin tyttöä sen nostettua oikean kapulan, tiputti Kiia sen ja juoksi luokseni palkalle. Oma moka, kuka käski olla tyhmä. Palkkasin tytön, ja Kiia kävi nostamassa kapulan ja toi sen minulle. Lopetin treenin tähän. Ruudun kanssa oli taas hakemista. Tällä kertaa Kiia lähti etenemään hienosti mutta juostuaan sellaiset 20 metriä kääntyikin katsomaan minua ikään kuin kysyäkseen, että oliko hän tekemässä oikein. Sanoin, että mene vaan ja Kiia meni ruutuun. Lienee tämä epävarmuus tullut noista meidän "kävelytreeneistä". Jatkossa pitää muistaa tehdä ne erikseen lähetyksistä, ettei ala tulla turhaa painetta tuohon itse ruutuun. Kaukkareissa taas ongelmaa sen seisomisen kanssa. Lähempää otettuna onnistuu kyllä. Tähän tarvitsemme paljon rutiinia. Kaukkareiden jälkeen seuruutin Kiiaa useamman pätkän pallo kainalossa. Paikka ja kontakti on tällä tavalla huomattavasti parempi. Seuruun jälkeen otin luoksetuloa. Tyhmänä ajattelin ottaa vain maahanmenon. Eihän moinen sovi Kiialle, ja niinpä Kiia teki hienon seisomaan jäämisen. Aloitimme siis alusta. Nyt Kiia valui ekassa stopissa. Ei ku alusta. Nyt onnistuimme tekemään hyvän stopin ja siitä palkka. Sitten vein Kiian seisomaan ja teimme vielä yhden maahanmenon. Sekin onnistui ensimmäisestä käskystä, vaikkakin oli hieman hidas. Zetassa oli ongelmia maahanmenon kanssa. On se vaikeeta. Saimmekin kuitenkin lopuilta ne onnistumaan. Ohjattu onnistui hienosti. Loppuun tein vielä ruutuun upottamisen sekä muutaman ruudun paikan kohdentamistreenin maahanmenojen kanssa ympäri ruutua.
Myös Superin kanssa aloitin tunnarilla. Ehkä ensimmäistä kertaa Super toi minulle hieman epävarman näköisenä väärän kapulan. Koska en voinut olla varma, olinko kenties äsken koskenut siihen, kaivoin tilalle puhtaan kapulan pussista ja tein uuden toiston. Nyt Super onnistui täydellisesti. Tämän jälkeen teimme ruutua. Super menee ihan kivasti merkille mutta ruutuun ei lähde, ei sitten millään. On jotenkin epävarma. Päättelin, että tämä varmaan johtuu siitä, kun ei saakaan merkiltä palkkaa, sillä Super kyllä menee ruutuun, jos vien tytön merkille ja peruutan siitä 10 metriä taakse. Nyt teimme niin, että veimme makkaraa ruutuun ja lähetin tytön merkille ehkä kahdesta metristä. Näin sain varmasti Superin irtoamaan ruutuun. Kaukkareita emme hinkanneet pitkään. Nyt Super on taas keksinyt pompahtaa eteenpäin maasta-istu -vaihdossa. Tekee sen verran antaumuksella sen... Luoksetulon eka stoppi valui törkeästi. Ei ku alusta. Nyt oli parempi ja palkaksi pallo. Maahanmeno sujui paremmin. Zetassa taas ongelmia maahanmenon kanssa. Niinpä päädyin tekemään näitä jääviä istu - maahan - seiso -järjestyksessä perä perään välissä palkaten. Ohjattu onnistui hienosti sekä vasemmalle että oikealle. Loppuun tein yhden ruutuun lähettämisen. Kun keräsin kamppeita pois kentältä, laitoin tytöt paikkaistumista suorittamaan ja hyvin tytöt sen suorittivat.
Kiian kanssa meillä alkaa olla EVL-liikkeet jota kuinkin hanskassa. Kiian kanssa vain tarvittsemme lisää rutiineja, jotta se kestäisi myös yllättävät häiriöt. Superin kanssa uskoisin saavani EVL-liikkeet kasaan loppusyksystä, sillä noin viikon sisään vaihdan taas tottismoodiin.
Aloitin kuitenkin treenin Kiian kanssa. Teimme ensin tunnarin ja se oli hieno. Jätin tunnarin siihen yhteen toistoon, koska se oli onnistunut. Tästä tein sitten ruutua. Kiia ei muistaakseni meinannut ensin lähteä ruutuun vaan pyrki tunnareille. Piti sitten käydä noukkimassa ne pois kentältä. Sain lopuilta Kiian ruutuun ja lähdin tekemään sitä kävelyä. Lähestyessäni Kiiaa tyttö taas nousi ylös ja jouduin käskemään uudestaan maahan. Käppäilin sitten siinä ympäriinsä ja lopuilta kävin palkkaamassa Kiian maahan. Taisinpa tehdä yhden lähetyksen läheltä ja siihen sitten kaupan päälle yhden lisäkäppäilyn. Ruudun jälkeen teimme luoksetulon. Muistaakseni kummatkin stopit onnistuivat hienosti. Tämän jälkeen teimme idaria. Perjantaina ei tainnut olla ongelmia pysähdyksien kanssa. Idarin jälkeen tein ohjattua. Nyt niin, että noudettava kapula oli n. 8-9 metrissä. Kaikki kolme toistoa onnistuivat hienosti. Sitten otin kaukkareita. Kaukkareissa ongelmana nyt se, että Kiia ei meinaa nousta ylös istumisesta vaan käy maahan. Tein vaihdot lähempää ja nyt ne onnistuivat ihan hienosti. Lopuksi halusin lähettää Kiian ruutuun mutta koska merkin takana oli vielä kaksi ohjatun noudon kapulaa, vetivät ne puoleensa enemmän. Kiia toi yhden ja minä hain yhden. Nyt pääsimme lopettamaan treenin ruutuun, jossa oli pallo valmiina.
Superin kanssa tein samanlaisen treenin mutta helpotettuna. Tunnari meni hienosti. Myös ruudun merkki meni hienosti mutta ruutuun Super ei meinannut mennä, niinpä jouduin viemään Superin merkille ja lähettämään siitä ruutuun. Tällä tavalla tämä onnistuu. Samahan toistui tänään tokotreeneissä, ja minulla on ajatus tästä ongelmasta mutta siitä sitten myöhemmin. Tähän väliin tein Supran kanssa kaukkareita suhteellisen läheltä. Ensimmäiset vaihdot tein täydestä matkasta mutta sitten seuraavat lähempää. Nyt en enää muista miten luoksetulon stopit menivät. Zeta meni perjantaina hyvin mutta tänään ei niin hyvin. Ne maahanmenot olivat taas hetken hukassa. Ohjattu oli sen sijaan todella hyvä jopa merkin kanssa.
Lauantai meni tosiaan Pieksämäellä TOKOn SM:ssä viimeistä EVL:n kehää liikkuroidessa. Päivä oli pitkä ja väsyttävä varsin tarkenevassa säässä. Illasta raahauduin vielä lenkille, jonka jälkeen otin Superille 5 edestakaisinhyppyä uudella pressuesteellä. Niistä kolme tein 450 grammaa painavan kapulan kanssa. Korkeus oli ensin 50 cm ja sitten 60 cm. Myös sunnuntai meni samoissa merkeissä. Illasta kuitenkin lähdin tekemään lyhyet jäljet kummallekin junnulle. Jälkien pituus vanhalla kännykällä mitattaessa oli 200 metrin paikkeilla. Kummassakin n. 10 metrin jana, jonka alussa namia sekä kolme kulmaa, joita ennen namia ja joiden jälkeen ruokapurkki. Jäljet vanhenivat melkein kaksi tuntia, sillä innostuin kävelemään syvemmälle metsään treenaamaan esineruutua. Myös tällä kertaa tytöt olivat tallaamassa ruutua. Super sai hakea kolme, Kiia kaksi ja Nämppä yhden esineen. Itse jäljet tytöt ajoivat hienosti. Kiia oli tällä kertaa Superia hieman tarkempi. Superilla yksi kolmesta kulmasta meni tarkistamiseksi eli Super teki sellaisen silmukan siihen mutta kaksi muuta kulmaa Super selvitti hienosti. Nyt pitää tehdä lisää tällaisia helppoja mutta tärkeitä treenejä myös jäljen puolella.
Tänään kävin aamusta kaatosateessa treenaamassa samalla systeemillä tokoa kummankin tytön kanssa. Aloitin työt Kiian kanssa. Tunnari oli hyvä mutta kun kehuin tyttöä sen nostettua oikean kapulan, tiputti Kiia sen ja juoksi luokseni palkalle. Oma moka, kuka käski olla tyhmä. Palkkasin tytön, ja Kiia kävi nostamassa kapulan ja toi sen minulle. Lopetin treenin tähän. Ruudun kanssa oli taas hakemista. Tällä kertaa Kiia lähti etenemään hienosti mutta juostuaan sellaiset 20 metriä kääntyikin katsomaan minua ikään kuin kysyäkseen, että oliko hän tekemässä oikein. Sanoin, että mene vaan ja Kiia meni ruutuun. Lienee tämä epävarmuus tullut noista meidän "kävelytreeneistä". Jatkossa pitää muistaa tehdä ne erikseen lähetyksistä, ettei ala tulla turhaa painetta tuohon itse ruutuun. Kaukkareissa taas ongelmaa sen seisomisen kanssa. Lähempää otettuna onnistuu kyllä. Tähän tarvitsemme paljon rutiinia. Kaukkareiden jälkeen seuruutin Kiiaa useamman pätkän pallo kainalossa. Paikka ja kontakti on tällä tavalla huomattavasti parempi. Seuruun jälkeen otin luoksetuloa. Tyhmänä ajattelin ottaa vain maahanmenon. Eihän moinen sovi Kiialle, ja niinpä Kiia teki hienon seisomaan jäämisen. Aloitimme siis alusta. Nyt Kiia valui ekassa stopissa. Ei ku alusta. Nyt onnistuimme tekemään hyvän stopin ja siitä palkka. Sitten vein Kiian seisomaan ja teimme vielä yhden maahanmenon. Sekin onnistui ensimmäisestä käskystä, vaikkakin oli hieman hidas. Zetassa oli ongelmia maahanmenon kanssa. On se vaikeeta. Saimmekin kuitenkin lopuilta ne onnistumaan. Ohjattu onnistui hienosti. Loppuun tein vielä ruutuun upottamisen sekä muutaman ruudun paikan kohdentamistreenin maahanmenojen kanssa ympäri ruutua.
Myös Superin kanssa aloitin tunnarilla. Ehkä ensimmäistä kertaa Super toi minulle hieman epävarman näköisenä väärän kapulan. Koska en voinut olla varma, olinko kenties äsken koskenut siihen, kaivoin tilalle puhtaan kapulan pussista ja tein uuden toiston. Nyt Super onnistui täydellisesti. Tämän jälkeen teimme ruutua. Super menee ihan kivasti merkille mutta ruutuun ei lähde, ei sitten millään. On jotenkin epävarma. Päättelin, että tämä varmaan johtuu siitä, kun ei saakaan merkiltä palkkaa, sillä Super kyllä menee ruutuun, jos vien tytön merkille ja peruutan siitä 10 metriä taakse. Nyt teimme niin, että veimme makkaraa ruutuun ja lähetin tytön merkille ehkä kahdesta metristä. Näin sain varmasti Superin irtoamaan ruutuun. Kaukkareita emme hinkanneet pitkään. Nyt Super on taas keksinyt pompahtaa eteenpäin maasta-istu -vaihdossa. Tekee sen verran antaumuksella sen... Luoksetulon eka stoppi valui törkeästi. Ei ku alusta. Nyt oli parempi ja palkaksi pallo. Maahanmeno sujui paremmin. Zetassa taas ongelmia maahanmenon kanssa. Niinpä päädyin tekemään näitä jääviä istu - maahan - seiso -järjestyksessä perä perään välissä palkaten. Ohjattu onnistui hienosti sekä vasemmalle että oikealle. Loppuun tein yhden ruutuun lähettämisen. Kun keräsin kamppeita pois kentältä, laitoin tytöt paikkaistumista suorittamaan ja hyvin tytöt sen suorittivat.
Kiian kanssa meillä alkaa olla EVL-liikkeet jota kuinkin hanskassa. Kiian kanssa vain tarvittsemme lisää rutiineja, jotta se kestäisi myös yllättävät häiriöt. Superin kanssa uskoisin saavani EVL-liikkeet kasaan loppusyksystä, sillä noin viikon sisään vaihdan taas tottismoodiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)